Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Onnekas lapsenlapsi

Viittaan otsikolla itseeni, isoveljeeni ja kaikkiin heihin, joilla on ollut ilo tuntea isovanhempansa. Koen olevani erityisen onnekas, kun olen saanut kasvaa aikuiseksi kaikkien neljän isovanhempani läsnä ollessa. Minulla on yhä kaksi aivan mahtavaa isoäitiä, mummu ja mamma. Mieltä lämmittävät myös muistot edesmenneistä, varsin persoonallisista, papoistani. Haluankin omistaa tämän kirjoituksen kaikille isovanhemmilleni ja eritoten muutama viikko sitten pois nukkuneelle rakkaalle Mieho-papalleni. Monien tutkimusten mukaan isovanhempien antama tuki ja mukana olo vaikuttavat myönteisesti lapsen hyvinvointiin. Lapsella on suurempi tukiverkosto, hän saa osakseen ehkä jopa enemmän hyväksyntää ja kannustusta kuin muutoin. Vanhemmat saattavat olla kiireisiä työn ja perheen arjen pyörittämisen keskellä ja silloin isovanhempien apu on kallisarvoista. Isoveljeni kanssa saimme lapsena olla kotona mummun, äidinäidin, valvovan silmän alla vanhempien ollessa töissä. Naapurustossa riitti leikkikavereita, meillä oli kaikkea mitä lapsena tarvitsi. Monet isovanhemmat kuvailevat suhdetta lapsenlapsiin iloa ja aivan erityistä onnellisuutta tuovana. Isovanhempi voi oppia lapsenlapsen kautta jotain sellaista, mikä jäi omien jo aikuisiksi varttuneiden lasten kanssa keskeneräiseksi tai uupumaan kokonaan. Lapsenlapsi voi olla eläkkeellä olevan mummun tai papan arkipäivän piristys, jopa ainoa sellainen. Aina ei tietenkään ole mahdollista olla isovanhempien kanssa tekemisissä päivittäin, viikoittain tai edes kuukausittain. Välimatkat voivat olla pitkiä ja toki isovanhemmilla on myös oma elämänsä harrastuksineen ja kiireineen. Eiväthän kaikki mummot ja papat ole eläkeiässä ja vaikka olisivatkin, ei aktiivisuus työuran päätyttyä yhtäkkiä lopu. Ei kuitenkaan vaadi hirveitä ponnisteluja soittaa läheisilleen ja rupatella hetki vaihtaen kuulumiset. Lyhyelläkin puhelulla saa paljon hyvää aikaan. Kaikilla ei ole isovanhempia ollenkaan. Silloin ratkaisu voi löytyä sijaisisovanhemmista eri järjestöjen kautta. Sukupolvien välinen kiintymys ja välittäminen eivät välttämättä tarvitse biologista sidettä. Yksinäinen ikäihminen ja isovanhempaa vailla oleva lapsi saavat elämäänsä puuttuvan osan, joka parantaa molempien elämänlaatua.