Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Prätkän maastopyörään vaihtanut Pauli Rissanen jätti rapakunnon historiaan: "Aluksi toimin porukan jarrumiehenä" – Katso videolta, kuinka pyörät kiitävät kinosten halki

Lumi pöllyää, kun Pauli Rissanen kiitävää polkua pitkin pyörällään taituroiden. Miehen hengitys huuruaa pikku pakkasessa huhkimisen seurauksena. –Kymmenessä pakkasasteessa menee raja. Sitä kylmemmällä on turha lähteä pyöräilemään, Rissanen kertoo kavutessaan pois pyörän selästä. Pukinvuoren päällä, CC Ilveksen ylläpitämällä Vesitornin maastopyöräradalla, pääsee harrastamaan lajia ympäri vuoden. Reilu viisi vuotta sitten maastopyöräilyyn hurahtanut Rissanen käy poluilla polkemassa talviaikaan pari kertaa viikossa. Pyöräilyharrastus on Rissaselle ensisijaisesti tapa pitää kroppa kunnossa, mutta samalla luonnon helmassa pääkoppakin pääsee irtautumaan arkisista asioista. –Moottoripyörä vaihtui pyörään terveyssyistä. Olen ollut nuorena moottoripyöräonnettomuudessa, josta minulle on jäänyt selkävaivoja. Kroppa ei yksinkertaisesti enää kestänyt pitkiä matkoja prätkän kyydissä, hän selventää. Rapakunnosta suunta ylöspäin Ennen pyöräilyharrastusta mies oli omien sanojensa mukaan pyörätuolikunnossa. Taustalla ei ollut säännöllistä liikuntaa ja onnettomuuden jättämät jäljet heikensivät toimintakykyä. –Eksyin tähän CC Ilveksen "hulluun" porukkaan ostettuani ensimmäisen maastopyöräni. Alkuun toimin letkan jarrumiehenä, mutta pikku hiljaa kunto alkoi nousta, 55-vuotias mies naurahtaa. Aluksi louhikkoiset reitit kauhistuttivatkin tuoretta harrastajaa, mutta kokemuksen karttuessa luottamus omaan tekemiseen kasvoi. Nyt Rissanen osaa lukea eteen tulevia tilanteita ja asemoitua pyörän selässä oikein vastatakseen luonnon vaatimuksiin. –Tämä on loistavaa treeniä koko keholle. Reiteillä saa intervalliharjoitusta, kun välillä sykkeet kohoavat korkealle mäkisillä osuuksilla ja toisinaan pyörällä saa vapaasti rullailla. Ensin ajattelin, että pyöräilen vain siististi poluilla, mutta niinhän siinä kävi, että löysin pian itseni muun porukan hänniltä umpimetsästä, hän toteaa. Pyörällä näkee uusia paikkoja Vesitornin takaa hieman hengästyneenä esiin polkeva Elise Heinonen hyppää pois satulasta. –Huh, kyllä hapottaa. Aika rankka oli tuo mäki, kun ura oli niin kapea, hän naurahtaa. 20 vuotta sitten maastopyöräilyn aloittanut nainen on nyt harrastanut lajia aktiivisesti viisi vuotta. Hän on hurahtanut pyöräilyyn toden teolla. –Meitä naisharrastajiakin löytyy, vaikka enemmistö seurassa onkin miehiä. Tykkään tästä ihan hirveästi. Parasta on mennä pyörällä paikkoihin, joihin ei kotoa muuten tulisi lähdettyä. Täällä työhuolet unohtuvat, Heinonen summaa. Pyöräilyseurassa on satakunta jäsentä, joista aktiivisia on parisenkymmentä. Reilun kilometrin mittaista Vesitornin maastopyörärataa pidetään kunnossa seuran voimin ympäri vuoden. –Vaikka täällä kulkee paljon lenkkeilijöitä, eivät reitit pysy auki vain heidän tamppaaminaan. Käymme aukaisemassa polkuja leveämmiksi lumentyöntimen avulla kovien lumisateiden jälkeen, Rissanen kertoo. Talvi luo omat haasteensa Talvella olosuhteet tuovat erilaista haastetta maastopyöräilyyn. Lumisilla poluilla ei tarvitse tarkkailla niin huolellisesti juurakkoja tai kiviä, mutta liukkaat reitit asettavat omat haasteensa. –Talvella meno on vähän hillitympää. Hikeä ei voi kylmällä ottaa samalla tavalla pintaan, Heinonen muistuttaa. Tärkeintä onkin pukeutua oikein. Kerrospukeutuminen, tekniset materiaalit, kunnolliset hanskat ja talvipyöräilykengät ovat hyvä lähtökohta viimaa vastaan. –Toki kova pakkanen voi vaikuttaa esimerkiksi iskareiden toimintaan, Rissanen toteaa. Kaikkein paras varuste on kuitenkin kypärä. Rissanen kertoo, että muutamia kertoja hän on kupsahtanut kivikkoon niin, että ilman kypärää olisi voinut käydä todella huonosti. –Silloin alkuaikoina suojia oli joka lähtöön, mutta hiljalleen ne ovat vähentyneet. Polvisuojia on etenkin kesäisin ihan hyvä käyttää. Kypärättömiä tyyppejä ei harrastusporukoista löydy, ja hyvä niin, Rissanen kertoo. Lainapyörällä polulle Haastavinta lajin aloittamisessa on pyörän valinta. On vaikea tietää, mitä pyörältään vaatii, jos ei tiedä, millaiseksi tuleva harrastus muodostuu. Tuleeko ajettua poluilla vai louhikkoisessa maastossa, tarvitseeko pyörässä olla täysjousitus, ja minkä kokoiset renkaat ovat omiaan? –Parasta on, jos saa lainata kaverilta pyörää ja käydä testaamassa ajoa ja omia menohaluja, Heinonen toteaa. Ympärivuotisen maastopyöräilyn aloitus on helppoa. CC Ilves järjestää yhteislenkkejä Jämsän seudulla viikoittain kesällä, mutta myös talvella ajelemaan pääsee hyvässä seurassa. Ilman yhteislenkkejäkin pyöräilykavereita löytyy sosiaalisen median kautta kyselemällä. –Talvipyöräilyn suosion kasvaessa kyselyt pyöräilyreiteistä ovat lisääntyneet myös matkailijoiden keskuudessa. Vesitornin maastopyöräradan käyttöaste on talvisinkin vähintäänkin nähdyn vaivan arvoinen, Rissanen kertoo. Heinonen toivoisi naisten innostuvan lajista. –Mielessä on ollut, että jos mukaan tulisi uusia harrastajia, olisi kiva lähteä ajelemaan ihan helppoja ja leppoisia reittejä. Pysyn kyllä hyvin miesten matkassa mukana, mutta välillä voisin ottaa vähän iisimminkin, hän naurahtaa. Vesitornin maastopyöräradalle pääsee helpoiten Pukinvuoren vesitornin juurelta. Kesäisin radalle pääsee kulkemaan myös Hartusvuoren puolelta tai K-citymarketin takaa. Pyöräreitillä on huomioitava myös muut liikkujat. Videolla Heinonen ja Rissanen kiitävät lumisia polkuja pitkin