Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Päitsille lähtevien ensikertalaisten tavoite: Ehjänä maaliin

–Sitten kannattaa painaa kaasua, jos korpit alkavat nokkia päätä kaatopaikalla, Seppo Järvinen ohjeistaa Ari Pajusta ja Jussi Hakolaa . Järvinen tietää, mistä puhuu, vaikka puheissa on mukana iso annos huumoriakin. Järvinen on kiertänyt enduropyörällä Päijänteen ympäri kymmeniä kertoja, Pajunen ja Hakola ovat lähdössä reitille ensimmäistä kertaa. Tänä vuonna Päitsin osallistumismaksun Järvisen lahjoittaman Sepi-stipendin avulla kuittaava kaksikko odottaa tulevaa viikonloppua. –Hyvillä mielin lähden kisaan. Pyörän kun vielä saisi kasaan, Pajunen toteaa ja vilkaisee selkänsä taakse. Tottahan se on, että pelkällä rungolla on turha haaveilla maaliin pääsystä. Tiistai Pajuselta kuluukin moottorin asennushommissa, sillä pyörää pitäisi vielä ehtiä testata ennen lauantain koitosta. Endurokuskin pyhiinvaellus Kahden päivän mittainen endurokuskien pyhiinvaellus on tiukka rypistys. B2-luokassa ajava Hakola sanoo, että tavoite on päästä ehjänä maaliin. –Sekään ei ole itsestäänselvyys, 2,5 vuotta enduroa ajanut jämsäläinen toteaa. Pajusella harrastusvuosia on takana kymmenkunta, mutta kilpailuissa hän on startannut ainoastaan kaksi kertaa. Päitsille hän päätti lähteä monen vuoden kypsyttelyn jälkeen. –Päitsi-reitti kulki lapsuuskotini varrelta. Muistan, kun vaahtosammuttimen kokoisena istuin maitolaiturilla ja katsoin kilpailua. Silloin jo mietin, että olisi kiva ajaa joskus, C2-luokkaan starttaava Pajunen sanoo. Molemmat kuskit ovat treenanneet viime aikoina mahdollisimman paljon. Pajunen kiittelee etätyön mahdollisuutta, sillä tällä hetkellä hän itse asuu Turussa, pyörä sijaitsee kotikunnassa Jämsässä ja työpaikka on taas Jyväskylässä. –Tämän viikon olen lomalla, ja Päitsin jälkeen minulla on vielä pari päivää vapaata. Toivottavasti pyörä ja ukko kestävät. Euroja ei kannata laskea Päijänteen kiertäminen ei ole halpaa lystiä. Sekä Pajunen että Hakola toteavat, että euroja ei kannata harrastuksen takia laskea. –Tällainen kilpailu täytyy suunnitella aivan eri tavalla kuin normaali kilpailu, Hakola sanoo. Sepi-stipendistä on paljon iloa, sillä ilmoittautumismaksukin on lähes 300 euroa. Tämän lisäksi parin päivän mittainen kilpailu vie rahaa muun muassa polttoaineen ja varaosien muodossa. Kuskin pitää olla myös fyysisesti valmis ajamaan täysillä syvässä lumispoorissa ja pitkiä aikoja puuduttavilla siirtymillä. –Kävi mitä tahansa, aion yrittää viimeiseen asti. Helpolla kisa ei tule jäämään kesken, Hakola lupaa. Molemmat ovat iloisia siitä, että enduroharrastuksen kannalta Jämsästä löytyy laajalta rintamalta apua ja harjoituskavereita. Myös treenimahdollisuudet ovat vertaansa vailla. –Maaomistajatkin istuttavat puun taimetkin sen mukaan, missä enduroreitti kulkee, Pajunen ihastelee. Sepi-stipendin voi saada JSMK:n lisenssillä ajava kuski, joka ei ole aiemmin kiertänyt kilpaa Päijännettä ympäri. Stipendit jaetaan aina talven sarjaendurotulosten perusteella. Edit: 14.3. kello 10.48: Korjattu B2-luokan kuljettajaksi Jussi Hakola.