Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Fyysinen laji sekä hevoselle että ratsastajalle – Matkaratsastuskilpailu voi kestää jopa puoli vuorokautta

Matkaratsastukseen erikoistunut seura Riemuratsukot ry on ottanut harteilleen ison urakan, joka huipentuu tulevana lauantaina. Jämsänkoskelaisseuraan kuuluu alle 30 jäsentä, mutta silti aktiivinen porukka on saanut aikaiseksi järjestää Nordic-Baltic championships -kilpailutapahtuman, jonne on ilmoittautunut yli 60 ratsukkoa. –Odotimme paljon vähemmän ratsukoita, joten moni asia meni uusiksi. Tämä on meidän seuralle iso rutistus, Tanja Lampinen sanoo. Kansainväliset matkaratsastajat eivät ole usein innokkaita matkustamaan Suomeen. Lampisen mukaan Suomi on kaukana kaikesta, kun puhutaan hevosten kuljettamisesta. Liekö edelliset, vuoden 2012 kilpailut, sujuneet niin hyvin, ja erilaiset reitit sekä maine hyvänä kisapaikkana kiirineet pitkälle, kun nyt ilmoittautuneita tuli puolet enemmän kuin ennakkoon uskottiin. –Reitti on vaativa. Siinä on korkeuseroja, ja se on teknisesti vaikea. Voitto ei irtoa helpolla. Lampinen ei starttaa mestaruusluokan 120 kilometrin reitille, vaan hän lähtee 40 kilometriä lyhyemmälle taipaleelle. Lampisen hevonen on ollut loukkaantuneena, joten 80 kilometriä täytyy ensin suorittaa hyväksytysti läpi, että pidemmille matkoille saa starttiluvan. Kilpailulla mittaa puoli vuorokautta Paikallisista ratsastajista vaativimpaan kilpailuun aikoo lähteä Anne Perälä , jos hänen hevosensa läpäisee perjantaisen eläinlääkäritarkastuksen. Perälän ratsuna on 12-vuotias Millionfield´s Roadrunner eli Roope. Perälä hankki Roopen matkaratsun uraa varten itselleen hevosen ollessa 5 vuotta. –Kovia ratsukoita on vastassa. Altavastaajina lähdetään. Ulkomaan ratsukot pystyvät menemään niin paljon kovempaa kuin me, Perälä toteaa. Monesti matkaratsut ovat roduiltaan arabihevosia, mutta Roope on rekisteröity suomalaiseksi ratsuponiksi. Sen isä on kyllä täysarabi. Hevonen ei ole Perälän mukaan ihanteellinen lajiin. –Olemme edenneet hiljakseen. Nyt vasta muutamana viime vuonna olemme olleet kansainvälisissä kilpailuissa. 120 kilometrin kilpailu on rankka sekä hevoselle että ratsastajalle. Matka kuljetaan pääasiassa ravaten ja laukaten. Pakollisia taukoja pitkän kisan aikana on neljä, joiden aikana eläinlääkäri tutkii hevosen ja antaa luvan jatkaa, tai sitten ei. Tarkastuksessa hevoselta mitataan syke, minkä on pitänyt laskea tietyn rajan alle. –Tavoite on, että kun tullaan tauolle, hevonen saadaan mahdollisimman nopeasti tarkastukseen. Ratsastusaika päättyy vasta, kun hevonen tarkastetaan. Tarkastuksen lisäksi tauoilla hevosta juotetaan ja syötetään. Myös ratsastajan pitää ravita itseään, sillä kilpailu kestää yli 11 tuntia taukoineen. Perälä toivoo keliksi alle 20 lämpöastetta. –Minun hevosen terävin terä häviää helteellä. No sadalla kilometrillä se häviää joka tapauksessa. Perälä toteaa, että näin pitkällä matkalla kaikki on mahdollista, ja kuka vaan voi saada hylätyn kesken matkan. –Ensisijainen tavoite on päästä ehjänä maaliin. Saa olla tyytyväinen, jos sijoitun puolen välin paremmalle puolelle. Matkaratsastuksessa sijoitukset ratkeavat keskinopeuden mukaan. Perälän mukaan parhaimmat ratsukot etenevät 18–20 kilmetrin keskituntivauhtia. Lajissa pisimmät matkat ovat 160 kilometriä, mutta PM-kisat ratsastetaan aina 120 kilometrin matkalla. –Nopeudet kehittyvät vuosi vuodelta. Kärjen vauhtia on vaikea sanoa, mutta viimeksi kun täällä pidettiin kilpailut, voittajan keskinopeus taisi olla 16 kilometriä tunnissa. Jämsässä ratsastetaan siis hiljempaa, koska reitti on hyvin erilainen verrattuna ulkomaan kilpailuihin. –Reitillä on kivikkoa, polkua ja kunnon mäkiä. Pitää katsoa, mihin ratsastaa. Saa olla skarppina, eikä voi vaan posottaa tasaista tietä eteenpäin. Kokemusta ja nuoruutta samassa perheessä Jämsästä kilpailuun lähtee Perälän ja Tanja Lampisen lisäksi Lampisen anoppi Ritva ja tytär Linda . Myös Venla Raunio starttaa kahden edellä mainitun lisäksi samaan kansalliseen 80 kilometrin kilpailuun. Linda Lampinen osallistuu ensimmäiseen 80 kilometrin kilpailuunsa Veeralla. Juuri 12 vuotta täyttänyt jämsänkoskelainen saa ikänsä puolesta kilpailla ainoastaan kansallisissa luokissa, kansainvälisille areenoille hänen pitää vanheta vielä kaksi vuotta. –Mä aion voittaa. Loppulaukka ratkaisee, kilpailun nuorin osanottaja toteaa. Siinä missä nuorin Lampisista vasta aloittelee kilpailu-uraa, on mummeliksi kutsuttu perheen isoäiti Ritva, nähnyt lajissa jo käytännössä kaiken. Neljä Suomen mestaruutta lajissa ratsastanut mummeli kilpaili MM-kisoissa 160 kilometrin matkalla vuonna 1990 Tukholmassa. Ratsunaan hänellä oli lajissa todellinen harvinaisuus: suomenhevonen nimeltä Uusi-Helinä. –Sen jälkeen yksikään suomalainen ei ole sijoittunut paremmin MM-kisoissa. Kaikki lähtee ja palaa Morvaan Kilpailukeskus sijaitsee Morvassa. Ratsukot lähtevät, taukoilevat ja tulevat reiteiltä maaliin Morvassa. Ensimmäiset starttaavat kuudelta aamulla, joten värikkäisiin suitsiin puettuja matkaratsuja voi nähdä Jämsän teillä koko lauantaipäivän ajan. Reitit kulkevat pääsääntöisesti pienempiä teitä pitkin, mutta myös osittain muun liikenteen seassa. Tanja Lampinen sanoo, etteivät ratsukot aiheuta hidasteita muille teillä liikkujille, mutta toki toivottavaa on, ettei ratsukoita ohiteta aivan miten sattuu. –Hevosia voi tulla vastaan useampiakin. Ratsukot huomioidaan kuten normaalistikin, eli hiljennetään vauhtia ja ohitetaan riittävällä etäisyydellä. Nämä hevoset ovat tottuneet liikenteeseen, mutta hevonen voi aina säikähtää, jos ajetaan kovaa ohi ja esimerkiksi kiviä lentää. Edit: 13.6. kello 14.30: Korjattu Ritva Lampinen Tanja Lampisen anopiksi.