Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Pienestä se on kiinni

Pienen jonottelun jälkeen saan vuoroni kaupan kassalla. Ajatukset kiirivät keskenjääneiden työasioiden ja tekemättömien kotitöiden välillä. Kassarouva tervehtii minua iloisesti. Hätkähdän ajatuksissani – kurttukulmani oikenevat, herään hetkeen ja soperrellen vastaan tervehdykseen. Hymyillen tämä ammattilainen hoitaa tehtävänsä, ottaa maksun ja seuraavan asiakkaan yhtä hyvin huomioiden vastaan kuin minutkin. Toivottelen lähtiessäni hymyillen hyvät illan jatkot. Soitan viraston palvelunumeroon. Väritön ja väsynyt ääni kertoo missä puhelu on. Hämmästyn tylsän kuuloista ääntä, ja menen hetkeksi sanattomaksi. Sekuntien kuluttua kuuluu vain yksinkertaisesti: "Niin?" Kerron asiani, ja pyydän ystävällisesti neuvoa, että voinko toimittaa heidän kyselemänsä lomakkeen paikalliseen toimistoon (kun haluan varmistaa, että menee varmasti perille), vai pitääkö se lähettää postitse niin sanotusti pääpaikalle. Se kun ei ohjeista minulle selvinnyt. "Siellä se löytyy, kun tarpeeksi tarkasti katsot". Ja laittaa puhelun poikki. Huomaan ärsyyntyväni tuuttausta kuunnellessani. Tapaan kaupungilla pitkästä aikaa tuttuni. Hän alkaa heti, kuten niin monesti aiemminkin, valittamaan työpaikastaan, esimiehistään, vihoittelevasta nilkastaan, kotielämästään, flunssa-aallosta, liian paljosta lumesta ja hajonneesta pyykkikoneestaan. Päätän, etten lähde samaan, koska negaatiot yleensä ruokkivat vain itseään ja kohta minäkin olisin niin sanotusti samassa suossa. Kerron olevani pahoillani hänen puolestaan, ja itselläni menevän oikeastaan aika hyvin. Ja nyt on kyllä sen verran kiire, että jutellaan joskus toiste paremmalla ajalla. Lähden hymyillen pois hänen jäädessään seisomaan hölmistyneen näköisenä paikoilleen. Myöhemmin hämmästyn kotona rakkaan vaimoni tekemisiä: kuinka ihmeessä voi astianpesukoneen saada noin vähällä astiamäärällä täyteen? Meinaan jo sanoa asiasta kärkevästi, mutta muistan taannoin lukemani filosofin kommentin: mieti aina ennen kuin sanot, että edesauttaako se parantamaan parisuhdettanne, jos ei, niin jätä se sanomatta. Muiskautan vaimon poskelle onnellisena ohimennen pienen pusun. Hymyilen myöhemmin illalla siirrellessäni astiat koneessa vähemmän tilaa vievästi: pienestä se on kiinni – onnellisempi olo.