Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Pääkirjoitus: Kunpa ottaisimme opiksi ilman tragedioita

Ysitiellä Jämsässä lauantaiaamuna sattunut vakava liikenneonnettomuus on herättänyt paljon keskustelua. Keskustelun keskiössä ovat olleet vilkun käytön ja turvavälin tärkeys sekä rakennetun liikenneympäristön merkitys liikenneturvallisuudelle. Jossitella voi vaikka kuinka paljon. Tapahtunutta kuolonkolaria sillä ei kuitenkaan saa estetyksi. Myöskään syyllisyydellä spekulointi ei kolaria estä. Eikä se, että jospa sinne Himoksen risteykseen olisi vuosia sitten rakennettu erilaiset liikennejärjestelyt. Kolari sattui ihan eri paikassa. Se, mitä jokainen meistä auton ratin takana istujista voi tehdä, on omien toimintamallien miettiminen ja kehittäminen. Jätänkö itse riittävän turvavälin edellä kulkevaan autoon? Laitanko itse vilkun päälle riittävän ajoissa? Keskitynkö ajaessani vain ja ainoastaan ajamiseen, vai katselenko sivulle tai touhuan puhelimella tai navigaattorilla tai soittimella? Totta kai on tienpitäjän hyvä miettiä myös risteyksen turvallisuutta. Muutamia vuosia sitten raskaan ajoneuvoyhdistelmän kuljettaja teki sankarityön ohjaamalla autonsa ojaan, ettei törmännyt liittymästä tieliikenteeseen hetkeä aiemmin liittyneen henkilöauton perään. Olisiko ilman näitäkin tilanteita syytä miettiä, pitäisikö ainakin nopeusrajoitusta alentaa tieosuudella 60 kilometriin tunnissa? Kunpa ottaisimme opiksi ilman tragedioita. Liian usein menee niin, että tarvitaan murhenäytelmä avaamaan silmiä.