Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Kehittyvä kehittyminen

Pyörä on yksi ihmiskunnan suurimpia keksintöjä. Nyt robottiautot ovat totista totta. Huomaa, että miehet ovat olleet asialla. Jos me olisimme vastaavalla innolla keskittyneet silitysrautojen kehittämiseen, olisimme säästäneet kotitöistä noin miljoona tuntia. Tekninen kehitys ei ole itsessään autuaaksi tekevä. Se johtaa usein siihen, että aiemmat suoritteet tuntuvat kovin raskailta. Lapioon tarttuminen on kauhistus, sitä kun ei saa mistään käyntiin. Käsin kirjoittaminen on työläämpää kuin punttien nostelu, jäljestä sen huomaa. Teinin käsiala saattaa näyttää satavuotiaan tekosilta. Yhä useamman käsi on kasvanut kiinni kännykkään. Tuntuu, että niin kauan on elämää kuin akkua riittää. Harva meistä haluaa tarttua pulsaattorin kampeen, mutta silti voivottelemme koko päivän menemistä pyykin pesemiseen. Joutuuhan siinä ripustamaan. Samaan aikaan suurinta luksusta tuntuu olevan mattopyykki. Kuuratessa tulee purettua patoutumia, kunhan on ensin otettu asiaan kuuluva ahkeruutta osoittava kuva itsestä. Minulle maksettiin 10-vuotiaana viisi markkaa tunnilta, kun ajoin traktoria heinäpellolla. Rahallisen korvauksen lisäksi sain poltettua selkäni. Ensimmäisen kytkimen nosto heitti lavalla olijan selälleen. Sitten väännettiin vitsaa pajusta, mutta se laitettiin moottoriin estämään äkkilähdöt. Se oli sitä puukuitutekniikkaa. Moni maksaisi varmasti riihikuivaa rahaa, että pääsisi heinäpellolle heilumaan. Oikea työ tekee hyvää, mutta kohtuus kaikessa. Tunti riittää ja sitten olusille. Mikä on seuraava edistysaskel? Paljon kohkataan tekoälystä. Helpottaisihan se kovasti, että koneet ajattelisivat puolestamme. Tekniikka on uusi normaali. Yksinkertaiseen kysymykseen, ”miltä sinusta nyt tuntuu”, saatetaan hakea vastausta aktiivirannekkeesta. Sehän se osaa parhaiten kertoa, onko ihminen onnellinen. Vain noin 400 vuotta vanhassa näytelmässä Luulosairas päähenkilön terveyttä hämmästellään. On ihme, että potilas on hengissä, vaikka syö niin paljon lääkkeitä. Nykyajan vastalääkekin on olemassa. Äärimmilleen vietynä se on rokotevastaisuus. Olihan meillä presidenttiehdokaskin, joka ei usko evoluutioon. Taivas varjele, mitä totuuksia sieltä seuraavaksi tulee. Toivottavasti tänä monin tavoin latautuneena aikana elämästä ei tule täysin tekniikkalaji.