Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Täs o mp-kirjotus yhelt nevarimuijalt

Mikä sun mp oli siihen? kysyi nuori mies eräässä parikymppisten tähdittämässä tosi-tv-sarjassa. Tällaisena kolmekymppisenä fossiilina – joka on aika autsaid vähä kaikest – tulkitsin, että mies tiedusteli keskustelukumppaninsa mielipidettä. Lyhyen nettiselailun jälkeen urbaani sanakirja vahvisti arvaukseni oikeaksi. Nuoria paheksutaan milloin mistäkin asiasta, ja teinien kielenkäyttö on helppo kohde: nämä nuoretko muka taklaavat ilmastonmuutoksen, kansallisen ja globaalin eriarvoistumisen sekä kyberterrorismin? OMG ja LOL! Toki aihetta on todelliseenkin huoleen. Viime vuosina tehdyt tutkimukset kertovat, että nuorten luku- ja kirjoitustaito on heikentynyt. Vaikka suomalaiset nuoret ovat lukutaidossaan edelleen maailman kärkitasoa, kaikki eivät enää osaa kirjoittaa työhakemusta. Pitkistä teksteistä on vaikea löytää jutun pointtia. Yhtenä syynä on se, että osa nuorista ei enää lue kirjoja tai edes lehtiartikkeleita, vaan lähinnä toinen toisilleen lähettämiä pikaviestejä. Silloin käy niin, että välimerkit tippuvat pois, oikeinkirjoitus kärsii ja puhekieli ja kirjoitettu kieli menevät sekaisin. Mutta asioiden sekoittuessa syntyy usein jotain hauskaa ja omaperäistä. Suomen kieli on kaunis, ja on hienoa, että kieli uudistuu ja rikastuu entisestään. Onhan teinikieli todella luovaa. Se yhdistelee omintakeisesti muun muassa suomea, englantia ja erilaisia lyhenteitä. Ennalta tuntematon ihminen on nevöhöördi, tai lyhyemmin nevari, toisien sanoen joku random tyyppi. Lol ja omg taitavat olla jo lähes kaikkien tuntemaa yleiskieltä. Nerokkuus näkyy ennen kaikkea kielen tarkoituksenmukaisuutena. Teinikieli sopii pieneen tilaan ja on nopea näppäillä ruudulle. Vaikka aikuiset jollain konstilla pääsisivät soluttautumaan snäppiin (Snapchat) ja vastaaviin sosiaalisen median palveluihin, he tuskin ymmärtävät mitään siitä, mitä nuoret toisilleen viestivät. Siksi nettifoorumeilta löytyy pitkiä keskusteluja otsikolla "nuorten käyttämiä sanoja". Siellä vanhemmat yrittävät kuumeisesti purkaa jälkikasvunsa koodikieltä. Voisiko tästä päätellä, että nuoret ovat aina vanhempiaan vähän ovelampia ja fiksumpia? Jos nuoret vielä fiilaavat entistä enemmän sellaisia asioita, kuten tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, maailma on tulevaisuudessa tosi swägä paikka.