Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Riitta ja Siru esittelevät taitojaan Englannissa järjestettävillä jättimessuilla – "Suomalaisten taso on kova"

Lapsuuskodissaan Hopsussa Riitta Koivisto leikki karhukoirien ja pystykorvien kanssa. Rakkaus koiriin syntyi jo varhain, mutta ensimmäiset omat koiransa hän hankki 1990-luvulla. Koivisto tutustui syvemmin noutajarotuihin, kun novascotiannoutaja eli tolleri muutti hänen luokseen. Tolleri ei kuitenkaan ole helpoin rotu noutajakokeita ajatellen, ja kun se puoli alkoi kiinnostamaan häntä enemmän, hän hankki itselleen sileäkarvaisen noutajan. –Sileäkarvainen noutaja miellyttää omaa silmää ja on monipuolinen rotu, jämsäläinen koiraharrastaja toteaa. Ensimmäisiin noutajakokeisiin Koivisto valmistautui noin 20 vuotta sitten. Noutajien oma taipumuskoe jännitti silloin, mutta se jännittää edelleen. –Koestartti ei ole enää niin lamaannuttava kokemus kuin aiemmin. Koivisto on huomannut, että koiratkin aistivat ohjaajan mielialan. Etenkin hänen toinen koiransa tuntui Koiviston mielestä aina ajattelevan, ettei se voi lähteä noutoon, kun tuo ihminen käyttäytyy niin omituisesti. –Siru kestää ohjaajan jännityksen paremmin, eikä se muutu mitenkään. Jättimäinen koepaikka edessä Siru eli Korven Akan Tuittu on Riitta Koiviston omakasvatti. 4-vuotias sileäkarvainen noutaja pääsee pian näyttämään kyntensä oikein kunnolla. Koirakko on nimittäin lähdössä kahden muun koiraharrastajan kanssa edustamaan Suomea Englannissa järjestettävään Eurochallenge 2018 -kokeeseen. Heinäkuun lopussa pidettävään kokeeseen on kutsuttu noutajakoiria kahdeksasta eri Euroopan maasta. Jokaisessa joukkueessa on kolme jäsentä, ja kaikilla jäsenillä on erirotuinen noutajakoira. Suomen joukkueessa on Sirun lisäksi labradorinnoutaja ja kultainennoutaja. Koe on epävirallinen, mutta tapahtumana jättimäinen, sillä se järjestetään The Game Fair -messujen yhteydessä Warwickshiressä. Messuille saapuu vuosittain noin 100 000 vierasta. –Lähtökohtaisesti Suomesta mukaan valittiin edellisen vuoden rotumestarit, mutta kaikki eivät tulleet, koska huippukoirille on niin paljon kilpailuita. Jämsäläispari oli neljäs sileäkarvaisten noutajien eli flättien rotumestaruuksissa. Ensin lentäen, sitten autolla kanaalin yli Kokeeseen ja ulkomaan matkaan valmistautuminen on aloitettu jo huhtikuussa. Koivisto, Maija Haltsonen ja Sari Lehtonen-Lammi ovat keränneet matkakassaa muun muassa järjestämällä koulutuksia muille harrastajille, ja saman aikaan omien koirien kanssa on tiukennettu treenitahtia. –Olen aina ollut vähän laiska harjoittelemaan. Normaalisti treenaan 1–2 kertaa viikossa, nyt tulee tehtyä tuplasti enemmän. Koivisto arvelee, että tehtävät ovat aika samanlaisia kuin Suomessa, mutta erot ovat maastossa. Messualueella järjestettävässä kokeessa on oletettavasti kumpuilevaa nurmea. Tehtäviin luodaan haasteita aidoilla, vesiesteillä ja esimerkiksi risukasoilla. –Koko koealue on rakennettu tätä varten. Siellä on screenit, katsomot ja selostajat. Itse koe on perjantaina, mutta reissulle tiimi lähtee jo keskiviikkona. Joukkue lentää kahdella eri lennolla Belgiaan, josta he ajavat vuokra-autolla seuraavana päivänä kanaalin yli. –Lentojen järjestäminen on hankalaa, ja kuljetusmääräykset ovat tiukat. Onneksi Siru on tottunut matkustaja, enkä usko, että lentäminen vaikuttaa siihen. Koivisto kertoo, että koira on lennon aikana ruumassa, jossa olosuhteet ovat samanlaiset kuin matkustamossa. Kolmen tunnin lento on myös niin lyhyt, ettei siitä tarvitse huolehtia. Siru on totutettu kuljetushäkkiin jo kotona. Koiran ilmeestä näkee, kun se pääsee töihin –Joukkueemme pitäisi olla kokeen vaatimalla tasolla, ja yleensäkin suomalaisten noutajakoirien taso on hyvä. Messualue ja koetapahtuma ovat kuitenkin ainutkertaisia, ja on vaikea ennustaa, miten koirat sen kokevat. Jämsäläinen kehuu koiraansa kiitolliseksi koulutettavaksi. Sirun hyvä ja huono puoli on sama: nopeus. –Kiireessä sen nenä ei pysy aina mukana. Siru on todella työintoinen, joten hallittavuuden on oltava kunnossa. Koiviston mielestä koetoiminta antaa paljon sekä ohjaajalle että koiralle. Omistaja pääsee kokeissa haastamaan itseään ja seuraamaan koiran kehitystä. Jämsäläinen sanoo, että mitä vaativammalle tasolle mennään, sitä enemmän ohjaajan tulee osata tukea koiraa, jotta oikea riista tai dami saadaan talteen. Nopean koiran kanssa reagointiin ei ole paljon aikaa, joten ratkaisu esimerkiksi siitä, missä tilanteessa pilliin pitää puhaltaa uusi ohje, tulee tehdä nopeasti. –Se ei ole helppoa, kun kokeessa koiran etäisyys ohjaajasta voi olla suuri ja maastot tuovat myös oman haasteensa. Jämsäläinen sanoo, että koira kyllä tyytyy, jos sen kanssa ei harrasta mitään, mutta Sirunkin ilmeestä huomaa eron, kun se tietää pääsevänsä töihin. Hänen taloudestaan löytyy yhteensä kaksi ajokoiraa ja kaksi noutajaa. Ajokoirat ovat enemmän Koiviston puolison harrastuskavereita, mutta kaikki koirat pääsevät mukaan metsästysreissuille. –Koiraharrastus on hyvää vastapainoa työlle, jossa kuluukin se loppuaika, tilitoimistoa pyörittävä Koivisto toteaa.