Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Tavoitteena laskea munkki ja kaakao – Katso, miltä meno Himos-Leitnerissä näyttää

Lähestyttäessä Pohjois-Himosta ei ole vaikea arvata, että nyt on porukkaa liikenteessä. Tien varsi on täynnä autoja jo pitkän matkaa ennen rinteitä. Kuulutukset kaikuvat ja porukkaa suihkii kuka hisseille ja kuka rinnettä alas. Kilparinteen alaosassa on retkituoleja vierivieressä, ja makkarakin tuoksuu myyntikojulla. Juttu jatkuu videon jälkeen. Heljä Tamminen , Tessa Moisio , Hertta Inna , Olivia Lammasaitta ja Ellen Aho istuvat penkillä. Ellen ja Heljä ovat jo suorittaneet ensimmäisen suurpujottelulaskunsa, mutta muut neidot odottavat vielä vuoroaan. –Huonosti meni. Laskin liian hitaasti. Ensi kierroksella pitää laskea lujempaa, Ellen Aho analysoi. Nelisen vuotta laskettelua harrastaneen Heljä Tammisen lasku meni lyhyesti sanottuna hyvin. Seuraavalla kierroksella on toki aina varaa parantaa. Tessa Moision tähtäin lauantaille on selkeä: hän haluaa olla seuran nopein laskija, ja sarjassaan olisi hyvä kiilata kymmenen joukkoon. Toinen, mikä 16-vuotiaiden sarjassa laskevaa nuorta kiinnostaa, on esilaskijan toimineen Heljän isän ajan lyöminen. Hän nimittäin lupasi munkit ja kaakaot sille, joka hänet päihittää. –Koitan voittaa hänet. Siinä missä Moisio on näillä radoilla jo kokenut konkari, ei Hertta Innalla ole vielä kertynyt monta kisalaskua. Tämän vuoden Himos-Leitner on hänelle ensimmäinen. –Aamulla jännitti, mutta enää ei jännitä niin paljon, 8-vuotias neito kertoo. Hertta on kilpaillut tänä vuonna ensimmäiset alppihiihtokisat, ja laji on vienyt mukanaan. –Isä ja veli laskettelevat. Tämä on kiva laji, suurpujottelu on parasta, hän kertoo. Hyvä tunnelma ja kova taso Himos-Leitneriä nuoret kehuvat vuoden parhaaksi tapahtumaksi. –Täällä on niin hyvä tunnelma ja taso on kova. Suomen parhaimmat laskijat ovat mukana, Moisio toteaa. Vaikka sadekeliä ei kukaan toivonut, ei vesi onnistu pilaamaan tunnelmaa eikä rinnettä. Ellen Aho toteaa, että laskualusta on hyvä. Kilpailunjohtajana toimiva Jari Mujunen on hänkin tyytyväinen. Porukkaa on noin 300 laskijan verran, ja monella on perheetkin mukana. –Rinnettä joudutaan kunnostamaan koko ajan. Suolalla sidotaan pintaa kiinni, Mujunen kertoo.