Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Lapset pihalaitumella

Puutarhan hoito on vähän kuin kasvattaisi lapsia. Jälkimmäisestä puuhasta minulla ei kylläkään ole omakohtaista kokemusta, mutta eihän se estä kertomasta totuuksia. Odotukseen liittyy ihanuutta ja kauheutta. Siementen itävyys vaihtelee suunnilleen nollan ja sadan prosentin välillä. Alullepano saattaa vaatia siemenen hiomista santapaperilla, liottamista, ehkä kylmä- ja lämpökäsittelyäkin. Kausivaihtelua on myös parisuhteissa. Multapaakun kanssa voi käydä niinkin, että vuosia sitten tunkiolle nakattu klöntti itää juuri kun on kääntämässä läjän. Joskus heitteille jättö onkin paras ratkaisu pihahommissa. Ihmislapsiin sitä ei kannata soveltaa. Taimillekin on olemassa neuvola. Anemiaa tutkitaan lehden väristä ja rokotteena käytetään lannoitetta. Kuten elämässäkin, aina kasvualusta ei ole otollinen. Kasvun olosuhteiden pitää olla tasapainossa, aines ei saa olla liian tiivistä, muttei myöskään höttöistä. Alussa kastelu on erittäin tärkeää. Virkistystähän me kaikki kaipaamme. Jälkikasvuaan haluaa tukea kaikin tavoin. Puita istutettaessa kannattaa laittaa tukikeppi, joka toimii turvana kasvussa. Huonoilta vaikutteilta voi suojata verkoilla. Ikiaikaisesti ketään ei kannata suojata. Jossain vaiheessa pitää pärjätä omillaan nököhampaita ja kelejä vastaan. Raparperin varsista saa valkoiset laittamalla kasvin päälle ämpärin. Muutoin olen sitä mieltä, että sen enempää kasveja kuin ihmisiäkään ei kannata kasvattaa tynnyrissä. Liekö suuremmassa lapsikatraassakin suosikkeja, mutta puutarhasta ainakin löytyy lellikkejä. Niitä hoivaa ja hellii vähän liikaakin, muiden kustannuksella. Sitä mittailee puolisonsa laittamia kotkotuksia sillä silmällä, että onkohan noidenkin pakko kasvaa tuossa, kun minulla olisi 10 uutta unikkolajia entisten lisäksi. Kun se kauan kaivattu ja hyysätty sinivaleunikko kukkii, on se kuin kympin kevättodistus ja hymypoikapatsas samassa paketissa. Aina tähdet eivätkä kasvuvyöhykkeet ole kohdallaan. Kasvattaja saattaa ohjata köynnöstä maata kohti, vaikka olisi pyrkimys aurinkoon. Ihan jokaiselle yletön paistattelu ei sovi, vaan onneksi varjoisillekin paikoille löytyy omat onnistujansa. Kaikille on paikka maan päällä. Kasvit nousevat maasta ja jossain vaiheessa niiden on tultava maaksi jälleen. On aika kasvaa, on aika kukoistaa ja on aika lakastua. Elo armas jatkuu. "Kuten elämässäkin, …aina kasvualusta ei ole …otollinen."