Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Kaiva kuoppa jos ahdistaa

Istuin yksin erämaassa sijaitsevassa kodassa. Olin valmistellut kaiken seuraavan päivän hiihtoa varten: hiihtäisin bussipysäkille ja jatkaisin matkaa enemmän kansoitetuille alueille. Oli hiljaista. Tuli piti ääntään kamiinassa, luukun rauta naksutti epätahtiin ja tuuli vinkui kodan ovenraossa. Olin ollut melkein kolme viikkoa yksin taipaleella. Ahkioni painoi, ei ollut ollut ketään, keneltä kysyä neuvoa, kehen turvautua. Edellisenä päivänä olin hiihtänyt ylös avotunturiylängölle ja hetken nautiskelun jälkeen kaikki ympäriltä katosi. Oli vain tyhjä valkoinen paperi ja minä siinä, korvissa melkein suihkukoneen alleen peittävä meteli. Tuuli yltyi yhtäkkiä, lumisade nousi tunturin takaa ja valtasi alleen kaiken, minutkin. Löysin yksinäisen tunturikoivun, hiihdin sen viereen ja heitin rinkan ja ahkionvetovaljaat harteiltani. Aloin kaivamaan. Se tuli jostain alitajunnasta, en ollut aiemmin niin joutunut tekemään. Kaivoin itselleni kuopan, joka ylettyi kainaloihin, siirsin ahkion tuulensuunnan reunalle ja minulla oli mahtava suoja, missä odottaa kelin paranemista. Kuopassa kyykötellessä kävi mielessä, että tämäkin olisi jäänyt kokematta, ellen olisi ollut reissussa yksin. Porukalla olisi jatkettu matkaa, turvauduttu toisiimme. Kun kuopassa ollessa katsoin, millä vauhdilla lumi tuulenpieksämää hankea vasten lensi, tunsin valtavaa helpotusta. Olin onnellinen, että minulla oli kuoppa. Kuoppa. Ei siihen paljon tarvittu. Tunti kuopassa riitti. Mietin jo, pitäisikö kuoppaa pidentää, että siihen mahtuisi nukkumaan, mutta keli kirkastui onneksi. Sivuilla olevat tunturit alkoivat ilmestyä näkyviin, pystyin taas vertaamaan karttaa ja olinpaikkaani ja olin valmis jatkamaan matkaa. Sain kuuden kilometrin matkaan kulumaan paljon aikaa, mutta sain myös opetuksen tuntureiden nopeasti vaihtuvasta säästä ja siitä, miten kannattaa toimia. Joskus arjessa, kun oikein ahdistaa ja velvollisuudet meinaavat haudata alleen, aion miettiä tuota kuoppaa. Hetki ilman tuiskua helpottaa. Kirjoittaja on luontomatkailun ammattilainen. "Tämäkin olisi jäänyt …kokematta, ellen olisi …ollut reissussa yksin."