Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Jäyhä tosimies vai herkkismies?

Perinteen mukaan suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Tosimiehellä täytyy olla kova kuori, eikä tunteitaan saa näyttää. Mies ei saa olla hiiri. Yleisesti ajateltuna valtion päämiehistäkin luodaan usein ”machomies”-kuvaa, koska ajatellaan että hevosen selässä patsasteleva Putin on tarpeeksi vahva johtamaan suurta ja mahtavaa Venäjää. Entä kukapa voisi kuvitella Donald Trumpia itkemässä? Tämä tunteiden näyttämisen näkymätön kielto ja puhumattomuus aiheuttaa aikamoisia jännitteitä. Moni on varmaan uutisista seurannut esimerkiksi Pohjois-Korean ja Yhdysvaltain välistä kireää tilannetta, jonka aiheuttaa Donald Trumpin ja Kim Jong-Ungin huono kommunikointi ja puhumattomuus. Politiikka kun on henkilöitynyt. Voin toki olla väärässä, mutta tuntuu että tämä perinteinen käsitys jäyhästä tosimiehestä on murtumassa modernimpaan, tunneälyiseen, tunnekykyiseen mieheen. Voisi jopa puhua tunnevoimaisesta miehestä. Miehestä joka uskoo, että puhe on miekkaa terävämpi. Itseäni oikeastaan tietyllä tapaa vain huvittaa maskuliinisuuden korostaminen. Baaritappelut kun ei ole minun juttu. Loppujen lopuksi meidän Salekin on vallan herkkis. Sauli-iskähän on melkein jopa hiiri. Toisaalta, toisella vaalikaudellaan paita päällä ratsastava hiiri on ylivoimaisen vaalivoiton perusteella hoitanut asiansa melko kiitettävästi. Omasta puolestani voin sanoa olevani kuin Jope Ruonansuu . Jopen tavoin olen herkempi kuin muut. Eikä hävetä edes sanoa sitä, miksi pitäisi? Herkkyys ja tunteista puhuminen on tuonut minut tänne asti ja helpottanut valtavasti oloa. Suosittelen kokeilemaan. Sitä paitsi, olen kuullut sanottavan, että herkkismiehet vetoavat myös naisiin. Tosin tätä myyttiä en ole ainakaan vielä pystynyt osoittamaan todeksi omassa elämässäni. Myönnän, että usein yksin ”olen Jarina” ja saatan tunteeni ilmaista henkilöille, joihin on vankka luottamussuhde. Tunteiden näyttämisellä ja itsensä avaamisella ei pitäisi olla mitään hävettävää, päinvastoin. Saammehan me nauraakin, välillä meiltä jopa oletetaan sitä. Puhuminen helpottaa vähintään puolet omasta taakasta. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin muistaa, että jokaisella on joku, jolle voi puhua. Ystävä, perheenjäsen, terapeutti tai päiväkirja. Joku. "Jopen tavoin …olen herkempi …kuin muut."