Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kahden kunnan väkeä – Sotien jälkeen Jämsään sijoitettiin suuri osa Valkjärven siirtoväestä

Hannu Iivonen syntyi vuonna 1943 Valkjärvellä Karjalan kannaksella. –Valkjärvi oli maatalousvaltainen kunta, jossa oli pienteollisuutta. Se oli hyvin samankaltainen kuin Jämsä, Iivonen sanoo. Kodeista jouduttiin lähtemään kahdesti ja toisella kertaa lähtö oli lopullinen. Takaisin luovutettuun Karjalaan palattiin ensimmäisen evakon jälkeen toivon kipinä rinnassa, vaikka sota oli tehnyt tuhoja kotikonnuilla. Paluu entisille kotipaikoille oli karjalaisille itsestään selvä asia. –Vuoden 1941 taulukon mukaan vain 15 prosenttia Valkjärven asuinrakennuksista oli kunnossa, mutta silti talvisodan jälkeen takaisin palasi noin 5 000 henkilöä, Iivonen toteaa Mie ja sie -kansa Jämsässä -kirjan taulukkoa tutkaillessaan. Talvisodan päätyttyä alettiin valmistella siirtoväen maanhankintaa koskevaa lakia. Laki siirtoväen pika-asuttamisesta vahvistettiin kesäkuussa 1940. Jämsään oli tarkoitus muodostaa 151 maatilaa. Syksyllä 1944 siirtoväen asuttaminen maatiloille oli jälleen ajankohtaista. Vuoden 1945 maanhankintalaissa Jämsä oli yksi valkjärveläisten sijoituskunnista. Maanhankintalain sisältö oli samankaltainen, kuin pika-asutuslaissa. Lain ansiosta siirtoväki pystyi hankkimaan maata ja viljelemään. Vuoden 1945 tammikuussa Jämsässä ja Jämsänkoskella oli karjalaista siirtoväkeä liki 1600 henkeä, joista valkjärveläisiä oli vajaa 1500. –Valkjärven kunnan- ja seurakunnan virastot sijoitettiin Jämsään vuonna 1944. Nelisen vuotta täällä oli toiminnassa kahden kunnan virastot, Iivonen kertoo. Joulukuun 29. päivä vuonna 1948 oli Valkjärven kunnan päättäjäisjuhla. Haikeaa päivää vietettiin Jämsän kansallistalolla muistellen kuluneiden vuosien tapahtumia ja kotiseutua. Oli määrätty, että vuoden 1949 loppuun mennessä siirtoseurakuntien oli lopetettava toimintansa ja väestön liityttävä asuinpaikkansa seurakunnan jäseniksi. Valkjärven seurakunnan päätösjuhla pidettiin Jämsässä 15. tammikuuta 1950. Iivosen perhe saapui Jämsään kesäkuussa 1944. Äiti lähti lasten ja tavaroiden kanssa matkaan 10. kesäkuuta, päivää ennen kuin oli viimeistään lähdettävä. Matkaan lähdettiin hevosvoimin. Iivosen äidin seurana oli neljä muutakin naista. –Matkan alkutaipaleella pysähdyimme äidin syntymätalossa Vuoksen rannassa. Sieltä kuljettiin Vuoksenniskan ja Puumalan kautta Mikkeliin. Hevosella mentiin sinne asti. Mikkelistä pääsimme jatkamaan junalla Mänttään, Iivonen kertoo. Mäntästä matkaseurue lähti kukin taholleen. Iivosen äidin kanssa hevosilla matkaa kohti Jämsää jatkoi vielä yksi nainen. –Isä oli kerinnyt Jämsään jo aiemmin ja hän tuli vastaan jonnekin Miekkainpetäjän kohdalle. Myöhemmin myös meidän lehmämme tuotiin Jämsään. Niitä oli viisi tai kuusi alun alkaen, mutta yksi teurastettiin huonokuntoisena Lahdessa. Taisi mennä siitä lihat siirtoväen ruuaksi. Ensimmäisen yön Iivosten perhe vietti Jämsän matkakodissa. Sieltä heidät sijoitettiin Arvajan koululle, jossa perhe asui syksyyn saakka. –Sitten muutimme Alhon kylälle Lahtomäen tilalle, Iivonen kertoo. Jämsässä vältyttiin suuremmilta yhteenotoilta siirtoväen ja paikkakuntalaisten kesken. Iivonen muistelee, että ikätoverit ottivat siirtoväen nuoria mukaan kaikenlaisiin rientoihin. –Kun kävin Alhon kylässä koulua, Seppolan pojat tulivat hakemaan minua Jämsänkoskelle tappelemaan, Iivonen naurahtaa. Täysin mutkatonta uuteen ympäristöön sulautuminen ei kuitenkaan kaikilta osin ollut. Väistämättä osa kohtasi ikävää nimittelyä ja maiden luovutukset siirtoväen käyttöön hiersivät osaa maanomistajista. –Osa valkjärveläisistä myös koki, että he kärsivät tappiota tässä sijoitusasiassa. Jämsästä ei meinannut löytyä kaikille kunnon maata ja täältä lähtikin 20 perhettä vapaaehtoisesti Iittiin, josta he ostivat Perheniemen kartanon, Iivonen kertoo. Jämsän seurakuntakeskuksessa vietetään 71. Valkjärvi-juhlaa lauantaina 30. kesäkuuta.