Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Ikuisesti kiitollinen

Lippalakkipäinen pikkupoika seisoo keskilappilaisen Seipäjärven kyläkoulun hiekkapihalla. Jännittää kovasti. Muita ykkösluokalle tulevia ei tässä pienessä kylässä ole. Kaksi tokaluokkalaista on tuttuja, mutta heidän kanssa ei ole tullut leikittyä kovinkaan paljoa. Into ja uteliaisuus tulevasta koulutaipaleesta voittaa kuitenkin pian aran pojan tunnelmat. Kouluhan on pieni ja turvallinen. Kyläkoulu. Sanan varsinaisessa merkityksessä. Opettajat, kasvattajat, ottavat kaikki huomioon tunneilla, vaikka opetettavinaan on monta eri luokkaa kerralla. Samoissa tiloissa. Itsestään selvä kuri ja järjestys on helpottamassa arvokasta työtänsä. Oppilaiden kunnioitus opettajiaan, ja vanhempiaan, kohtaan oli selvää. Jos joskus hieman villiinnyttiin tunnilla, opettajan ärähdys laittoi meidät taas hyvään järjestykseen. Pelkona tuossa oli vain se, että jos opettaja ilmoittaa asiasta kotiin, niin siellä saattoi olla odotettavissa jotain muutakin kuin pelkästään äänen korottamista. Auktoriteetti toimi. Vanhempien lasteni osalta olen saanut seurata koulutaivaltaan pienestä kyläkoulusta erittäin isoon kuntakeskuksen yläkouluun, ja myöhemmin myös lukio- ja ammattioppilaitoksissa. Nuorin tyttömme aloittaa syksyllä ekaluokan. Eskarilainen vielä muutaman päivän. Toinen tyttö menee kolmannelle. Kaipolan koulu ja päiväkoti ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi. Etenkin päiväkodin arvokasta työtä tekevät ammattilaiset, ja nyt myös Kaipolan koulun ammattitaitoiset opettajat. Olemme saaneet hyvin palautetta lapsistamme, käyneet keskusteluja heidän kehityksestä sekä kouluvalmiuksista, ja tietysti ihan arkipäivän tunnelmista lapsia viedessämme ja hakiessamme. Luottamus opetuksen ammattilaisiin on luontevaa. Uskon myös, että oma asenteemme auttaa merkittävästi. Ja tieto siitä, että kotona annettu kasvatus on kuitenkin se, millä rakennetaan hyvä perusta lastemme pärjäämiseen niin hoitopaikoissa, kouluissa, kavereiden kanssa, kuin elämässä yleensäkin. Viimeisin lapsistani aloittaa koulutaipaleensa ensi syksynä. Näen taas itseni lippalakkipäisenä pikkupoikana koulun hiekkapihalla. Jännittää. Mutta luotan. Olen ikuisesti kiitollinen kaikille opetuksen ammattilaisille – niissä isommissa, ja etenkin pienimmissä kyläkouluissa, joita toivottavasti vielä tulevaisuudessakin on. Kirjoittaja on saanut seurata viiden lapsensa oppimista, kasvamista ja elämää jo lähes neljännesvuosisadan ajan . "Luottamus opetuksen …ammattilaisiin on …luontevaa."