Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Muistoja Hankikiveltä

Kaihoisa tunne valtasi mieleni, kun luin Jämsän Seudusta paikallisen lämpöyhtiön satsauksesta Hanhikivenniemelle suunniteltuun ydinvoimalaan. Noin kolmen miljoonan euron panos Raahen ja Pyhäjoen rajamaille rakentuvaan ydinvoimalaan on pieni sijoitus sen alueen elinvoimaan siinä kokonaisuudessa, mutta Jämsälle silti merkittävä satsaus. Niemi on saanut nimensä suuresta kivestä, jonka sanotaan olleen Pähkinäsaaren rauhan (vuoden 1323) rajapyykki. Kivi nousee selvästi matalaa ympäristöään korkeammalle. Kun merenpinta oli nykyistä korkeammalla, kivi oli pinnan yläpuolella tarjoten levähdyspaikan hanhille. Ranta on maannousema-aluetta, ja sen vuoksi Hanhikivi ei ole enää edes rantaviivalla. Firma, jonka palveluksessa olin vuosia, omisti alueella yrityskauppojen seurauksena mukavan loma-asunnon ja erillisen rantasaunan. Joitakin kertoja vietimme lomaviikkoja mökillä. Vaikka kallioisessa rannassa ei ollut hääviä uimapaikkaa, mökin sijainti aavan meren ääressä viehätti. Upea hiekkarantakin oli kohtuullisen matkan päässä. Merenrannalla kasvoi suuret määrät tyrnipensaita ja lähialueelta löysimme mahtavan mesimarjapaikan. Luonto oli lähellä. Eräänä aamuna keittiön ikkunan alla, muutaman metrin päässä, oli pari hirveä ruokailemassa. Mökillä sähkö tuotettiin generaattorilla, jota pyöritti muistaakseni dieselmoottori. Tulevaisuudessa niemellä puksuttaa ydinvoimalaitos, jonka tuottamaa sähköä Jämsän aluelämpökin saa ostaa ”jäsenhintaan”. Laitoksen rakentaminen edellyttää lupaa, jota ei ole vielä edes haettu. Fennovoiman, siis ydinvoimayhtiön, turvallisuuskulttuurista on esitetty kriittisiä arvioita. Ydinvoimalaitos on taloudellinen lottovoitto sijaintikunnalleen jo rakentamisen aikana, mutta myös laitoksen toiminta-aikana. Eurajoki, joka kertoo olevansa Suomen sähköisin kunta, suorastaan kylpee rahassa. Myös tuulivoimalapuistot ovat tuottoisia sijaintikunnilleen. Onneksi Jämsä on vauras kaupunki, jolla on varaa satsata Raahen seutukunnalle. Jämsäläistä päätöksentekokulttuuria sen sijaan hämmästelen, lakkaamatta. Suuria päätöksiä roiskitaan äkkinäisesti, kuten kalliiksi osoittautunut sote-ulkoistus osoittaa. Ydinvoimasijoitus on pieni verrattuna sote-kauppaan. Olen lukenut, että Jämsä maksaa vuodessa noin 7 miljoonaa euroa liikaa. Ovatko jämsäläistarinat tämän ajan hölmöläistarinoita?