Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Tuutulaulun jälkeen alkaa isin oma aika – Kuha iskee parhaiten syöttiin juuri tähän aikaan vuodesta

Vene keinahtelee Päijänteen aalloilla. Juhannusruuhka näkyy ehkä maanteillä, mutta järvellä ei tarvitse jonottaa. Vireä tuuli pitää huolen siitä, ettei kaikkien tee mieli vesille juuri nyt. Matti Ruuskaa keli ei hetkauta. Hän laskee veneensä trailerin päältä järveen Hulkkion satamassa Jämsässä. Kokenut kalastaja tietää, että nyt on paras aika uistella kuhaa. Kuha on kutenut aikaisin Reilun sadan hevosvoiman moottori työntää kalastusvenettä tasaisesti kohti Tiirinselkää. –Kevät on ollut poikkeuksellisen lämmin ja kuha on kutenut aikaisin. Yleensä paras aika kuhan kalastukseen on juhannusviikosta kolme viikkoa eteenpäin, Ruuska sanoo. Veneessä on telineitä kymmenelle vavalle, mutta Ruuska ottaa vain kuusi käyttöön. Tarkoituksena ei ole viettää järvellä koko päivää. Vieheiksi hän valitsee tummia vaappuja, jotka hän on itse maalannut. Tummat värit toimivat Päijänteellä. Ruuska käyttää uistellessaan isoja vieheitä, koska ne karsivat pientä kalaa pois. –Päijänne on tunnettu siitä, että se ei ole helppo järvi kalastaa. Se tekee tästä mielenkiintoisen paikan. Ruuska asuu Kaipolassa, joten hänellä ei ole pitkä matka parhaille apajille. Suomen suurimalta sisävedeltä löytyy monta kalaisaa aluetta. Kuha viihtyy Tiirinselällä, mutta esimerkiksi Judinsalonselältä ja Kuhmoisten Koreakoivun ympäristöstä voi saada myös taimenia. Vene on aina valmiina lähtöön Perheellisen miehen otollisinta harrastusaikaa ovat valoisat kesäillat. –Ensin lauletaan tuutulaulut kotona, että saadaan lapset nukkumaan, sitten alkaa isin harrastaminen. Ruuska uistelee suurimmaksi osaksi Päijänteellä. Välillä hän käy myös merellä tai pienemmillä järvillä. Vene odottaa aina kotipihassa trailerin päällä, että kalastajalla on vaivatonta lähteä mihin päin tahansa. –Minulle kertyy vuodessa vetotunteja noin 400–500, ja niistä 80 prosenttia kuluu Päijänteellä. Hauki vs kalastaja Plaanarikelkat levittäytyvät veneen molemmille puolille. Veneen telineissä olevien vapojen siimat kiinnitetään kelkkaan menevään plaanarinaruun pyykkipojan näköisillä klipsuilla. Kun kala nappaa syötin, siima irtoaa klipsusta, jolloin kalastaja osaa ottaa oikean vavan telineestä. Plaanarikelkkojen avulla uistelualuetta saadaan leveämmälle, eivätkä usean vavan siimat sotkeudu toisiinsa. –No nyt iski. Hauki on kiinni, Ruuska huomaa pian vedon alettua. Mies nappaa vavan telineestä ja alkaa kelata noin 20 metrin etäisyydellä kalastavaa viehettä lähemmäksi. Hauki voittaa tämän erän ja rimpuilee irti koukusta. Veto jatkuu. Uistelunopeus on noin 3,5 kilometriä tunnissa. Vieheet uivat lähellä pintaa, mutta periaatteessa kuhan voi tavoittaa mistä syvyydestä tahansa. –Kuha on tarkka siitä, että uistin on oikealla korkeudella. Nyt se on pinnassa, mutta elo-syyskuussa se liikkuu syvemmällä ja silloin sitä on vaikeampi kalastaa. Eipä aikaakaan, kun ensimmäinen kuha iskee syöttiin. Otettavan kokoinen vonkale lasketaan kuitenkin jatkamaan matkaansa. SM-kisat edessä Kalastuksessa tuurilla on iso merkitys. Ikinä et veneeseen astuessasi tiedä, saatko päivällisen kaupasta ja järvestä. –Tutustuin kalastukseen pappani ja isäni mukana pikkupoikana. Viimeiset 10 vuotta olen vetouistellut aktiivisesti. Ruuska on tuttu näky vetouistelukilpailuissa, vaikka hän ei omien sanojensa mukaan ole aktiivikilpailija. Ensimmäisen kerran hän osallistui uistelukisaan 15-vuotiaana Korpilahdella. Silloin nuoren miehen alla oli soutuvene ja käytössä pari vapaa. –Siellä oli 600 venettä, joilla lähdettiin kalaan. 1990-luvulla osallistujamäärät olivat huikeita. Sittemmin uistelukisojen suosio on hieman laskenut, mutta harrastajat eivät kuitenkaan ole loppuneet. Etenkin Jämsän alueelta löytyy monta menestynyttä vetouistelijaa. Jarkko Hankajoki ja Pasi Hirvilampi voittivat vuonna 2016 vetouistelun SM-kultaa käytännössä kotivesillä Korpilahdella. Tämän vuoden elokuussa Pyhäjärvellä järjestettäviin SM-kisoihin on lähdössä vahva jämsäläisedustus, kun Ruuska, Hirvilampi, Olli Vuorinen ja Pekka Heinänen ovat lunastaneet paikkansa 150 parhaan vetouistelijan joukkoon. –Taso on siellä todella kova, mutta niin se on myös Keski-Suomessa, Ruuska kertoo. Ruuskan mukaan kalastajat treenaavat SM-kisoihin tutkimalla kilpailualueen karttaa josta he valitsevat kalaisan näköiset paikat. Sitten uistelijat karauttavat paikalle ja alkavat treenata. Harjoittelun perusteella kisaan valitaan sopivat uistimet ja taktiikka. Kuha tulee toisenkin kerran Ahti on antelias, sillä jo toinen kuha nousee Päijänteestä. Tämä on edellistäkin suurempi, mutta Ruuskan perheen juhannusmenu on jo kalastettu, joten tämäkin eväkäs vapautetaan. Vetouistelua voi harrastaa vaikka soutuveneellä. Soutaen voi ehkä antaa vähän liikaa tasoitusta muille SM-tasolla, mutta muuten menestys ei katso välineiden hintaa. Ruuska voitti esimerkiksi viime viikolla Jämsänkosken urheilukalastajien järjestämän iltacupin osakilpailun pienemmällä veneellään. Vieheet voi tehdä itse, ja 10 euroa maksava vapa toimii Ruuskan mielestä siinä missä kalliimpikin. –Tämä on edullinen mahdollisuus saada hyvää ja terveellistä ruokaa. Itse kalastan ruokakalat, sillä esimerkiksi kuhafileen hinta kaupassa on karannut jo todella korkealle. Vesillä pitää osata liikkua Kalastajalta pitää tuurin ja sopivien välineiden lisäksi löytyä myös vesillä liikkumistaitoa. Ruuska sanoo, että ilman perusnavigointiosaamista järvelle ei kannata lähteä. –Yleensä ongelmia tulee, jos ei tunneta esimerkiksi kulkuviittoja. Päijänteellä kalastaa vetouistelijoiden lisäksi myös muita. Ruuskan mielestä sekaan mahtuu niin ammattikalastajat kuin satunnaiset verkkojen laittajatkin, kunhan kaikki kunnioittavat toistensa tekemisiä. –Uistelijat toivovat, että verkkokalastajat merkitsevät pyydyksensä asiallisesti. Jos uistimet jäävät kiinni verkkoon, se ei ole kenellekään kivaa. Perämoottori tuurinmiehelle Jämsässä jo 20 vuotta järjestettyihin iltacupin osakilpailuihin voi tulla kuka tahansa, kunhan luvat ovat kunnossa. Innokkain kalamies ajoi viimeksi paikalle töiden jälkeen Kotkasta. –Suurimman kuhan saaja palkitaan perämoottorilla. Se menee yleensä aina tuurinmiehelle, eikä meille niin sanotuille puoliammattilaisille. Iltacupissa puntarille saa tuoda viisi kalaa per laji. Säännöllä yritetään varmistaa se, että jokaisella on mahdollisuus pärjätä. Cupia johtava Ruuska uisteli tiistaina hyvin. Hän nappasi 7,3 kilogrammaa painavan hauen, jolla tuli kiinnitys cupin suurimman hauen titteliin. Aiemmin hänellä on jo kiinnitys suurimpaan kuhaan. Reilu tunnin veto on ohi. Tuloksena yksi karannut hauki ja kolme saatua kuhaa, jotka kuitenkin vapautettiin. –Se oli yksi kuha per ajettu kilometri. Aika hyvin, myhäilee Matti Ruuska.