Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Keskustakoulujen kärsijät

Kouluaikoinani meille jaettiin puolikkaita pyyhekumeja säästösyihin vedoten. Samalla periaatteella keväisin ruotsin tunnilla opetusaikaa käytettiin kirjojen kumittamiseen – jotta nuorempi ikäluokka saisi siistimmät kirjat käytettäväkseen seuraavana syksynä. Nämä muistot nousivat mieleeni Jämsän valtuustossa reilu viikko sitten nuijitun koulupäätöksen myötä. Valtuusto linjasi, ettei kyläkouluja lakkauteta, mutta säästöt on kuitenkin metsästettävä niinkin tarkasta paikasta kuin jostain. Tarkoittaako tuo jostain, että elo 153 kyläkoululaisen osalta jatkuu entisen makeaan tahtiin pikkuruisissa opetusryhmissä lähes yksityisopetusta saaden? Samalla keskustakoulujen 1747 lasta ja nuorta laitetaan säästöjen maksajiksi. Isompia opetusryhmiä, vähemmän jakotunteja, puolikkaita kumeja, halvempia askartelutarvikkeita ja loppuun käytettyjä oppikirjoja... Tätäkö on nyt luvassa Jämsän koululaisille? Ymmärrän vallan hyvin, että kylillä omasta koulusta halutaan pitää kiinni viimeiseen asti. Se on luonnollista. Kunnallispoliitikkojen tehtävä ei kuitenkaan ole pyrkiä miellyttämään kaikkia, vaan tekemään kokonaisuuden kannalta järkevimpiä mahdollisia päätöksiä. Usein valittavana on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Niin tässäkin tapauksessa. Tällä kertaa valtuusto ei halunnut suututtaa ketään, mutta pokatessaan kylien suuntaan, se tuli pyllistäneeksi suurimmalle osalle koululaisperheitä. Miksi poliitikkoja ei kiinnosta enemmistön hyvinvointi? Miksi keskusteluun ei ole noussut isosti vaihtoehdot – jos kyläkouluista ei säästetä, mitä se tarkoittaa muilla kouluilla? Isommat opetusryhmät johtavat varmasti rauhattomuuden lisääntymiseen ja oppimisvaikeuksiin, joilla taas on kauaskantoiset seuraukset. Taitavakaan opettaja ei pysty huomioimaan isossa luokassa kaikkien tarpeita, kun porukassa on erityislahjakkaita, enemmän tukea tarvitsevia, ylivilkkaita, keskittymisvaikeuksista kärsiviä ja sitten niitä tavallisia Niiloja ja Niinoja, jotka ihmettelevät uusia asioita, eivätkä heti ymmärrä. Opettaja ei ehdi jakaantumaan joka paikkaan. Meidän perheessä koulutaivalta aloitellaan parin vuoden kuluttua. Voin kertoa jo nyt paikallispäättäjille, että minulle ja eikä muillekaan vanhemmille ole yhtään samantekevää, millaisilla eväillä meidän lapsiamme koulutiellä ruokitaan. Kouluvuodet viitoittavat elämänpolkua pitkälle aikuisuuteen. "Miksi poliitikkoja ei …kiinnosta enemmistön …hyvinvointi?"