Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

3-vuotias Hugo kuuroutui, eikä perheellä ollut yhteistä kieltä – Viittomakieli mullisti koko perheen elämän

Lotta Rantasella oli kuopuksensa Hugon syntymästä saakka ollut aavistus siitä, ettei poika kuule kunnolla. Hugo oli tavattoman rauhallinen, eikä hän reagoinut ääniin muiden ikätovereidensa tavoin. Poika kuitenkin aloitti sanojen muodostamisen ja puheen tuottamisen ihan normaalisti. Kun Hugo kolmevuotiaana puhui mummonsa kanssa puhelimessa, sai äiti vastauksen epäilyynsä. –Annoin puhelimen Hugolle, ja hän länttäsi luurin oikealle korvalleen. Hugo ihmetteli minulle, että äiti, miksi mummo ei puhu mitään. Minä kuulin mummon puheen puhelimen läpikin. Vaihdoin puhelimen toiselle korvalle, ja sitten Hugo kuuli. Oli selvää, ettei poika kuule oikealla korvalla mitään. Rantanen ei tiedä, onko pojan oikea korva ollut kuuro syntymästä lähtien vai onko kuulo hävinnyt pikkuhiljaa. Havainnosta alkoi Hugon tilan selvittäminen. Kuulotestit eivät meinanneet ottaa onnistuakseen pienen pojan kanssa. Kuuloa testattiin äänieristetyssä huoneessa, jossa kaiuttimista kuului eripuolilta huonetta ääniä, joihin lapsen odotetaan reagoivan. Tulokset olivat kuitenkin epävarmoja, joten testiä toistettiin useaan otteeseen. –Kerran Hugo sanoi testin jälkeen, että huijasinpas niitä tätejä, Rantanen kertoo ja naurahtaa. Hugo turhautui, kun häntä ei ymmärretty Kun luotettavaa tietoa ei saatu, tehtiin testi nukutuksessa. Tuloksena oli, ettei poika kuule käytännössä mitään – ei edes vasemmalla korvallaan. Lääkäri teki tutkimukset, joilla selvitettiin, voidaanko sisäkorvaistutteita eli implantteja ajatella apuvälineeksi. Rantasella tai avopuolisolla Heikki Reposella ei ollut ennen leikkausta mitään tietoa kuulovammaisuudesta tai viittomakielellä kommunikoinnista. –Lääkäri sanoi, että ainut vaihtoehto on leikkaus. Hieman alle 5-vuotias Hugo leikattiin, ja nyt hänellä on implantit, joiden avulla hän kuulee. Koska emme tienneet mitään kuulovamman kanssa elämisestä ennen leikkausta, koimme leikkauksen olevan ainut vaihtoehto. Nyt kun tiedän enemmän, uskon, että kuurona viittomakielen varassa voi elää läpi elämänsä. Kun Hugolta hävisi kokonaan kuulo, eikä pojalla ollut vielä implantteja, ei lapsella ja vanhemmilla ollut mitään yhteistä kommunikaatiotapaa. Kun muu perhe oli eteisessä toppavaatteet päällä lähdössä ulos, saattoi Hugo istua vielä olohuoneessa, koska hän ei ollut ymmärtänyt heidän olevan lähdössä jonnekin. –Olisin toivonut saavani enemmän tietoa kuurojen kulttuurista ja viittomakielestä jo lääkäriltä, niin olisin voinut aloittaa ponnekkaammin viittomien opiskelun ja käyttämisen. Hugo turhautui noina aikoina helposti ymmärrettävästä syystä, hän ei tullut ymmärretyksi tai kuulluksi. Oli kauheaa, kun en saanut kunnollista yhteyttä omaan lapseeni. Viittomakieli rikkaampaa kuin puhuttu kieli Tällä hetkellä perheessä käytetään sekä viittomia ja puhetta. Kun implantit ovat pois päästä, on Hugo kuuro, joten viittomakieli on ehdottoman tärkeää. Koko perhe osallistui ensimmäiselle viittomakielen intensiivikurssille toissa kesänä. Samalla etenkin Hugolle ja hänen äidilleen aukesi täysin uusi maailma. Perhe saa opetusta myös Jämsän vammaispalvelun kautta kotiopetuksen muodossa. –Viittomakielessä on paljon sellaista, mitä ei voi edes sanoiksi pukea – se on paljon rikkaampaa kuin puhuttu kieli. Koen, että olen saanut aivan uudenlaisen yhteyden lapseeni viittomien myötä. Meillä on omaa hassuttelua ja huumoria. Etenkin iltaisin ja aamuisin, kun implantit eivät ole paikallaan, käytämme paljon viittomia. Kerron hänelle satuja viittomien avulla. Kuurojen kulttuurissa keskustelu on huomattavasti intensiivisempää kuin kuulevien parissa. Viittoessa täytyy olla oikeasti läsnä, sillä eleet, ilmeet ja kehonkieli ovat iso osa kieltä. Perhe saa paljon vertaistukea Kuurojen liiton ja Kuurojen palvelusäätiön junioriohjelman kautta. –Minulla on lukihäiriö, ja olen aina ollut huono kielissä. Viittomakieli tuntuu kuitenkin luonnolliselta. Monelle äidinkieli on se tunnekieli. Koen, että viittomakieli voisi olla minun tunnekieleni, vaikka opeteltavaa riittääkin. Hugon äidinkieli on viittomakieli. "En vaihtaisi päivääkään pois" 6-vuotias Hugo käy esikoulua Kaipolassa. Päiväkodissa käytetään tukiviittomia, mutta Hugolla on päiväkodissa myös viittomakielentaitoinen avustaja. Päiväkotikavereille on kerrottu, miten Hugoon otetaan yhteyttä, sillä ei poika edes implanttien kanssa kuule kaukaa huudettuja sanoja tai pysty paikallistamaan ääntä. Kovassa hälinässä puhe puuroutuu eikä poika saa sanoista selvää. –Moni eskarikaveri haluaisi oppia viittomaan. Vaikka Hugo puhuu, on puheen kehityksessä taantuma. Hän ei aina ymmärrä kaikkia sanoja tai saa niistä selvää. Jos Hugo ei olisi aloittanut viittomien opettelua, jäisi hän helposti kuurojen kulttuurin ulkopuolelle. Nyt Hugolla on mahdollisuus olla mukana niin kuulevien kuin kuurojenkin maailmassa. –Vielä implanttien kanssa kuuntelemista harjoitellaan ja istutteita säädetään mahdollisimman toimivaksi. Olen kuitenkin iloinen, että Hugo pystyy elämään elämäänsä kummassakin maailmassa. Vaikka uutinen Hugon kuuroudesta aiheutti aluksi vanhemmille huolta, kertoo Rantanen sukeltamisen kuurojen kulttuuriin ja maailmaan olleen huikea matka. –Kuinka rikas tämä ympäristö onkaan. Olemme saaneet valtavasti, enkä vaihtaisi päivääkään pois. Emme varmasti luovu enää viittomista, perheenäiti kertoo. Ymmärrätkö, mitä Lotta Rantanen viittoo videolla?