Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Kun pitäisi saada nukuttua

Kello alkaa olla jo aika paljon. Sitä ei näin kesäisin aina huomaa, kun on pitkään valoisaa. Hetki menee pohtiessa käyttäisinkö koiran vielä kerran ulkona pikaisesti. Vilkaisen koiraa ja se katselee tarkkaavaisena takaisin. Hörökorvainen paimenkoira pinkaisee ovelle hoksatessaan aikeeni. Pikainen iltalenkki hieman venyy, kun jokainen heinä on nuuhkittava. Samalla ulkoilma piristää ja hihnan päässä mietin, että tässäköhän ne yöunet sitten taas unohtuvat. Koiran saa houkutella takaisin sisätiloihin, sitä ei tunnu väsyttävän. Pikainen tsekkaus punkkien varalta, koira pyrkii kuitenkin taas unikaveriksi kainaloon. Hampaita pestessä vähän taas jo haukotuttaa, ehkä sitä vielä nukahtaakin nopeasti. Kämpästä valot ja muut härvelit sammuksiin. Tarkistus onko puhelimessa akkua, no eipä tietenkään. Laturi pitää kaivaa jostain laukun syövereistä. Samalla muistuu mieleen, että takaovihan on vielä auki, kun koira on ollut terassilla kurkkimassa naapuruston menoa. Ovi lukkoon, jokohan tässä olisi kaikki. Pää tyynyyn ja peitto korviin. Muutaman kymmenen sekunnin kuluttua havahdun, etten tainnut muistaa laittaa herätystä puhelimeen. Ihan ei voi luottaa siihen, että koira herättää, vaikka se onkin tarkka oman aamupalansa saamisesta. Herätys päälle ja puhelin vilauttaa samalla kuinka paljon tai oikeastaan vähän on aikaa nukkua. Tulee vähän kirottua, taas lipsahti valvomisen puolelle. Viimein alkaa tuntua siltä, että kohta saa unen päästä kiinni. Kuuluu ääntä. Koira juoksee unissaan ja murahtelee. Silitän vähän sen kuonoa. Uneksija rauhoittuu ainakin hetkeksi. Alkaa toisenlainen ääni. Aikaisemmin auki unohtuneesta ovesta on livahtanut sisälle inisevä kesäriesa. Tässä vaiheessa tekee mieli luovuttaa. Jonkin aikaa ininää kuunneltuani tunnen, että pikkuinen verenimijä laskeutuu kädelleni. Nopea läppäisy ja häirikkö on vainaa. Olisikohan tässä jo koettu kaikki pienet unta häiritsevät vastoinkäymiset yhdelle yölle. Viimein ainakin alkaa vaikuttaa rauhalliselta ja hiljaiselta. Tosin kun ulkoisia ärsykkeitä ei ole, niin kyllä pää alkaa tuottaa niitä oikein liukuhihnalla. Kaikessa hiljaisuudessa on hyvä alkaa pohtia vaikka tulevan syksyn uusia tuulia ja kaikkia muita kaukaisuudessa siintäviä asioita tai sitä mitä tapahtui kerran lauantaina. Niihinhän voikin parhaiten vaikuttaa juuri silloin, kun pitäisi nukkua...