Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Rakas lemmikkisi ei ole ihminen

Kävelin koirani kanssa nelijalkaisten uimarannalta takaisin kotiin päin onnistuneen vilvoittelutuokion jälkeen. Meitä vastaan tuli nuori saksanpaimenkoira. Lähestyessään meitä koiranomistaja alkoi kerätä hihnaa lyhyemmäksi ja lopulta päätyi ohittamaan meidät niin, että hän piti koiran valjaista kiinni. Naisen tartuttua valjaisiin alkoi aiemmin vain innokkaasti luoksemme pyrkinyt koira rähistä ja haukkua meidän suuntaamme. Nainen torui lemmikkiään. Usein ihmisten välittämät viestit ovat koirien mielestä ristiriitaisia. Saksanpaimenkoiran omistajan yritys saada koira ohittamaan meidät kauniisti vetämällä sen mahdollisimman tiukkaan otteeseen viestitti todellisuudessa palvelusalttiille koiralle "suojele minua" – ja koirahan teki työtä käskettyään. Ongelmakäytökseen haetaan usein syitä ulkoisista tekijöistä tai koirasta itsestään. Ongelmakoira on nykypäivänä ahkerasti viljelty käsite, vaikka useimmiten ongelma on todellisuudessa siellä hihnan toisessa päässä. Koiran tulisi pystyä luottamaan omistajan toimiin kaikissa tilanteissa, eikä sen kuuluisi joutua ottamaan itse vastuuta. Omistajan taas ei pitäisi luottaa sokeasti karvaturriinsa. Valitettavasti ihmisillä on usein tapana inhimillistää lemmikkejä. Koirat ovat eläimiä, eivätkä ne synnynnäisesti ymmärrä, miten ihminen haluaisi niiden käyttäytyvän. Niiden käytöstä ei voi peilata ihmisten käyttäytymiseen. Jotta koira voisi ymmärtää, mitä me haluamme, tarvitaan johdonmukaista koulutusta, aikaa ja palkitsemista. Pelkkä kieltäminen ei riitä, jos koiralle ei opeteta tilalle oikeaa toimintamallia. Pienikin toistuvasti annettu puolihuolimaton vääränlainen signaali voi saada koiran käyttäytymään epätoivotulla tavalla. Jos esimerkiksi koiran haukkumiseen reagoidaan kohdistamalla katse koiraan, kokee se saavansa käytöksellään huomiota, eli kiitosta. Moni jää ongelmakäytöksisen koiran kanssa yksin ja välttää sen kanssa liikkumista. Jos kotona töiden jälkeen odottaa täystuho, lenkkeily on yhtä hihnan kiskomista ja murinaa, eikä koiralla ole korvia päässä, kannattaa vilkaista ihan ensimmäisenä peiliin. Sen jälkeen voikin alkaa etsiä lähimmän koirakouluttajan numeroa. Ei kannata antaa ongelmien kasaantua, sillä vaikka vanha koirakin oppii uusia temppuja, on ongelmakäytös parempi korjata heti, vielä kun omat hermot ovat kasassa. "Useimmiten ongelma on todellisuudessa siellä …hihnan toisessa päässä."