Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Mainospuhe vie pusikkoon

Melontareitti Keski-Suomen kauneimmassa luonnossa. Näin kuvaillaan Petäjävedeltä Jämsään kulkevaa Wanhan Witosen reittiä Jämsän kaupungin verkkosivuilla, eikä luonnehdinta ole liioiteltu. Se selvisi aiemmin tällä viikolla lähtöpisteestä Petäjävedeltä Varpaisniemeen ulottuneella melontaretkellä, joka ei jää viimeiseksi. Reissusta on enemmänkin juttua maanantain Jämsän Seudussa ja lehden verkkosivuilla. Vaikka maisemien kuvaus osuu kohdalleen, jättää muu kaupungin sivuilta löytyvä reitti-informaatio kysymyksiä ilmaan. Kuten sen, onko tekstin kirjoittaja käynyt reitillä koskaan itse. Wanha Witonen koostuu pienistä järvistä, joista ja koskista. Kaupungin sivujen mukaan kosket voi "ohittaa maitse lyhyttä ja helppoa kantoreittiä käyttäen". Kas, kun sellaisia ei osunut kohdalle. Juuri nyt vesi on niin matalalla, että osa koskista oli pakkokin ohittaa maitse. Ohituskohtien kiikkerät laiturit sekä pusikoituneet, kiviset ja paikoin jyrkätkin polut antoivat totisesti haastetta yliyön reissua varten täyteen pakatun kajakin kantamisessa. Parin kosken kupeesta löytyneet kankeat ja painavat, lähinnä soutuveneitä varten rakennetut kärryt toivat enemmän mustelmia kuin helpotusta urakkaan. Niin "helppoja" nämä ohituspaikat olivat, että viimeinen ohitus tehtiin vedessä kävellen, kajakkia vetäen. Mikä vie jonkin verran pohjaa Jämsän verkkosivujen väittämästä "Wanha Witonen soveltuu kaiken ikäisille ja kuntoisille melojille ja soutajille". Ei sovellu. Ohituspaikat olivat osittain jopa vaarallisia, mutta aivan oma lukunsa olivat karttaan merkityt taukopaikat. Rantapirtti on hieno, mutta muutoin näkyä voisi kai kuvata lähinnä surulliseksi. Kaikesta päätellen niiden kunnossapito ei kuulu kenellekään. Melontareittiä ollaan nyt kehittämässä hankevoimin. Upea reitti ei sinällään apuja tarvitse, mutta jos se halutaan oikeasti nykyistä laajemmin matkailijoiden käyttöön, kaipaavat ohitus- ja taukopaikat toimenpiteitä sekä kunnossapitojärjestelmän. Olemassa olevien rähjäisten rakenteiden purkaminenkin on parempi vaihtoehto kuin nykyinen unohduksen tila. Jo tieto luvallisesta rantautumispaikasta saa monet melojat tyytyväiseksi. Toivottavasti hankeväki on itse kulkenut reitin ainakin kerran päästä päähän – ja ymmärtää kysyä kehittämisvinkkejä todellisilta asiantuntijoilta, eli reitin käyttäjiltä. Jos asiat tehdään oikein, Wanhan Witosen hyödyntämisessä on aineksia vaikka mihin. "Onko tekstin …kirjoittaja käynyt …reitillä koskaan itse?"