Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Arvio: Iso Paha Susi on symppis

Miten käy, kun vanha satu isosta pahasta sudesta muokataan uuteen uskoon? Hyvin näyttää käyvän, sillä Katja Krohnin käsikirjoittama Iso Paha Susi palkittiin vuoden parhaana kotimaisena kantaesityksenä vuonna 2003. Sen jälkeen näytelmää on esitetty ja kiitetty ympäri maata. Nyt on Kuoreveden kesäteatterin vuoro, eikä tulos ole huono. Kuoreveden kesäteatterin valttikortti ovat lapset ja nuoret. Pienellä kylällä näyttää kasvavan lahjakkuuksia, jotka ohjaaja Maria Telén on onnistunut puhkaisemaan kukkaan. Katsomoon välittyy tekemisen into ja ilo. Näyttelijöillä tuntuu olevan myös keskinäinen huumorikemia kohdillaan, minkä nuori yleisö aistii herkästi. Siitä ovat osoituksena lapsikatsojien spontaanit naurunremakat vähän väliä. Aikuisiakin naurattaa. Kyseessä onkin monitasoinen tarina, joka imaisee mukaansa myös varttuneen katsojan. Vaikka näyttämöllä käyskentelevät sudet, kilit, karhu ja kettu, niillä on kovin inhimilliset luonteenpiirteet. Mieli tekisi kehua kaikkia nuoria, jotka näytelmässä esiintyvät. Kotiläksyt on hyvin luettu. Repliikit sujuvat. Kokonaisuus on onnistunut. Ylimpänä heiluu itse sympaattinen Iso Paha Susi ( Iiro Suppula ), joka on hotkaissut nälissään vaimonsa. Näin hän on jäänyt yksinhuoltajaisäksi, joka yrittää kasvattaa pojastaan Ruuperista ( Anton Rajala ) kunnon ilkeää sutta siinä onnistumatta. Lempeäluonteinen susipoika kun haaveilee mieluummin Punahilkasta ( Minttu Jämsen ), eikä suinkaan ateriointimielessä. Nuoruus tuo näyttämölle liikettä ja säpinää. Iiro Suppulan kuperkeikat ja notkea liikehdintä ovat susimaisen joustavaa katsottavaa. Yksi näytelmän helmikohtaus on kokkiohjelmien parodia, jonka Iso Paha Susi esittää taidokkaasti. Anton Rajala napsahtaa puolestaan herkkään rooliinsa sujuvasti. Veikeäkatseinen Minttu Jämsen taituroi läpi monta roolia Kukosta Pikku Kiliin. Heli Tiistola , Pihla Viita-aho ja Salla Paasikivi ovat hauskoja eläinhahmoja, jotka viäntävät savvoo. Onhan näyttämöllä aikuisempaakin väkeä, toki. Karhu ( Reijo Väisänen ) ja Punahilkan mummo ( Inkeri Ojanen ) hoitavat hyvin osuutensa. Huomion vetää puoleensa säihkyväsilmäinen Kettu ( Taru Väisänen ), jonka maskeeraus ja elekieli ovat aivan omaa luokkaansa. Porsu-sian ( Irmeli Heikkilä ) runollisuus ja muhkea kinkku ansaitsevat aplodit. Saako Punahilkka vietyä mummolleen kakun ja viinin, vai ehtivätkö metsän otukset syödä heidät sitä ennen? No, menkää katsomaan. Näytelmä sopii myös aikuisille ilman lapsia.