Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Perinteistä siis

Viulunsoittaja katolla -musikaalin alussa kerrotaan yhdellä sanalla, mihin juutalaiskylän elämänmeno perustuu ja miten siellä pidetään yllä tasapainoa ja järjestystä. Selitys on perinteet. Ne määrittelevät miten syödään, tehdään töitä ja nukutaan, millaisia vaatteita pidetään ja tietysti myös, miten avioliitot järjestetään. Eiväthän nuoret sellaista voi itse päättää. Kuten perinteissä yleensä, kukaan ei lopulta tiedä mistä ne ovat saaneet alkunsa. Niiden avulla jokainen tietää paikkansa ja sen mitä Jumala häneltä odottaa. Parhaimmillaan perinteet luovat tunnelmaa, turvallisuutta ja jatkuvuutta. Pahimmillaan ne ovat jonninjoutavaa ja keinotekoista elvytystä, joka pysäyttää järjen käytön. Niistä kannattaa nyppiä parhaat palat kuin rusinat pullasta. Tämä aika on kovaa heille, jotka pitävät omien sanojensa mukaan arvossa perinteistä ajattelua. He arvostavat selkeyttä ja pysyvyyttä. Se korostuu erityisesti sukupuolirooleissa. Jos ihan hieman kärjistän, tytölle pullasuti ja pojalle trasseli kouraan. Toisen valtakunta olkoon iäti keittiö ja toisen autotalli. Maailman muuttuminen on joillekin ikään kuin häiriö lähetyksessä, turhaa säätämistä. Työelämässä he perustelevat muuttumattomuutta sillä, kun aina ennenkin on tehty näin. Ennen ei ollut paremmin, vaan paljon paremmin. Olen joskus kysynyt menneiden haikailijalta, mihin vuoteen tämä maailma pitäisi pysäyttää. Kun en ole saanut vastausta, olen ehdottanut vuotta 1905. Silloin Suomessa ei ollut turhia hömpötyksiä, kuten vaikka yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Opintoraha otettiin käyttöön vuonna 1972, vuosi ennen syntymääni. 90-luvulla majailin sukulaistätini nurkissa yhden syksyn. Hänen mielestään opintoraha on hömpötystä. ”Ennen korkeakouluissa opiskeltiin sillä millä oli.” Täti sanoi lähteneensä opintielle matkalaukku toisessa ja tyyny toisessa kädessä. Kun nykyään syyllistetään turvapaikanhakijoita valtion talouden romahduttamisesta, tuntui silloin, että opettajakoulutuksen saaneen mielestä opiskelijat vievät maan konkurssiin. Se oli mielenkiintoinen syksy. Musikaalin nähneet tietävät, että Anatevkassakin alkoi puhaltaa muutoksen tuulet. Tyttäret eivät hyväksyneet ennalta valittuja aviomiehiä ja mikä pahinta, kylään levisi vieraita ajatuksia maan pääkaupungista. Sitä kutsutaan nykyajaksi.