Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Lukihäiriösen päiväkira

Koulutie on kutsunut ”konkareiden” lisäksi myös ekaluokkalaisia, joista useimmille koulun alkaminen ei ole niin suuri muutos elämässä kuin se oli koulutulokkaille 60 vuotta tai 40 vuotta sitten. Nyt useimmilla ekaluokkalaisilla on takanaan esikoulu ja monilla heistä on lukutaito valmiina. Onko heidän lukutaidostaan kiittäminen esikoulua, vireitä vanhempia, kännyköitä vai parempaa oppilasaineista, en tiedä? Itselleni lukemisen oppiminen ekaluokkalaisena oli työn ja tuskan takana, ja ilman naapurin Igor-setää tuskin osaisin vieläkään lukea. Kirjoittaminen ei sujunut alkuunsa yhtään sen paremmin. Kun jotain sain raapustelluksi harakanvarpaita muistuttavalla käsialalla paperille, puuttuivat kirjoituksestani lähes kaikki ää-pisteet, tee-viivat ja muut tarpeelliset härpäkkeet. Opittuani lukemaan tein sitä paljon; istuin iltoja kirjastossa lehtiä lukemassa ja valitsemassa kotiin lainattavia kirjoja. Kauniit kesäpäivätkin venyivät lapsuudessa pitkälle yöhön kirja kädessä, kuin nykylapsilla kännykkä kädessä. Yhä, vuosikymmenten jälkeen, uskon ymmärtäneeni jotain lukemastani. Siitä olen varma, että lukeminen avartaa ja antaa mielikuvitukselle kasvunvaraa. Opiskeluaikana tutustuin pikalukuun, jota harjoittamalla saattoi merkittävästi lisätä lukunopeutta omaksumisen siitä kärsimättä. Pikalukemisen periaate on, että katsotaan koko rivi kerralla; katse kulkee sivulla tai palstalla ylhäältä alas riveittäin, eikä vasemmalta oikealla sana kerrallaan. Nykyisessä koulussa oppimisen ongelmiin puututaan nopeasti, eikä vaikeuksia kaiketi heti kuitata laiskuuden syyksi. Tukiopetus ja muut erityisopetusmuodot auttavat monia koulutiellä. Tarpeita erityisopetuksen lisäämiseksi kuuluu edelleen olevan, ainakin opetusalan ammattijärjestön mukaan. Nykykoulussa lukemis- ja kirjoittamisvaikeuteni kuitattaisiin lukihäiriöinä, joista silloin ei tiedetty mitään; ennen oltiin joko laiskoja tai tyhmiä, joskus jopa molempia. Laiskuudesta on päässyt eroon asennetta muuttamalla, mutta tyhmyyden kanssa on ollut pakko oppia elämään. Enpä tiedä, jättääkö lukihäiriö koskaan rauhaan. Hiljattain kaupassa näin hyllyllä vihreitä rasioita, joiden kyljestä luin: punikkitesti. Nopeasti ajattelin, että eikö vieläkään ole päästy eroon kansalaissodan traumoista, kunnes tarkensin lukemaani: punkkitesti. "Ennen oltiin joko laiskoja tai tyhmiä, joskus …jopa molempia."