Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Iina Saarikko metsästää ja kuvaa saaliinsa someen tuhansien seuraajien nähtäville – "Arvostan eläimiä, vaikka niitä ammunkin"

Kun Iina Saarikko lähtee metsälle, hän ottaa mukaansa koiran, kaksi puhelinta ja reppujakkaran. Toinen puhelimista seuraa koiran liikkeitä ja toinen on laite, jolla jämsäläinen ikuistaa metsästystunnelmiaan. Saarikko on ahkera sosiaalisessa mediassa. Hänen Instagram-tilinsä iina_elisabeth on saanut jo lähes 5 000 seuraajaa. Kuvissa esiintyvät Saarikon lisäksi usein hänen koiransa, ja metsästyssaaliit on kuvattu tarkoin ja harkitusti. –Seurasin paljon muista metsästäjiä Instagramissa. Mietin, että jos minä tykkään katsella muiden kuvia, niin ehkä joku haluaisi nähdä kuvia minunkin reissuistani, 23-vuotias nainen kertoo. Saarikko kuvaa käytännössä jokaiselta metsästysreissultaan jotain. Hän sanoo, että harrastuskaverit ovat välillä naureskellen kyselleet, tarvitseeko otoksia aina miettiä niin pitkään ja hartaasti. –Mutta kyllä he ovat aina lopputuloksen nähtyään ymmärtäneet, miksi kaikki kestää. Saarikko haluaa, että hänen harrastuksensa ja elämäntapansa tulee esille kauniisti, luontoa ja riistaa kunnioittaen. Juttu jatkuu videon jälkeen. –Ei metsästys ole räiskimistä ja tappamista. Kyllä minä tiedän, että joskus se on raakaa, eivätkä kaikki pysty esimerkiksi ampumaan eläintä. Saarikolle eläimen ampuminen ei ole ikinä tuottanut ongelmia, mutta yhtä helposti hän on jättänyt ampumatta, jos tilanne ei ole ollut varma. –Ei se eläin minua säälitä, mutta kyllä minä arvostan eläimiä, vaikka niitä ammunkin. Kuvissa pitää näkyä arvostus saalista kohtaan Arvostus onkin se, mitä Saarikko haluaa tuoda esille ottamissaan kuvissa. Hän ei voisi kuvitellakaan istuvansa kuolleen eläimen ruhon päälle ja poseeraavansa kameralle. –Vaikka metsästykseen liittyykin veri, en halua kuviin mitään rumia suolikasoja. Pitää muistaa se, että eläin on menettänyt henkensä sen takia, että me saamme ruokaa lautaselle. Hän toteaa, että oman ruoan metsästäminen on paljon eettisempi vaihtoehto kuin tehotuotetun lihan ostaminen kaupasta. –Metsästäjänä ajattelen, että tärkeää on se, ettei ammu miten sattuu. Ajatuksena pitää olla, että laukaus on tappava, hän jatkaa. Saarikko ei katsele hyvillä niitä metsästäjiä, jotka räiskivät huonoihin paikkoihin. Salametsästäjätkään eivät saa tältä naiselta myötätuntoa. –Siinä ei ole mitään järkeä. Kustaan omiin muroihin. Se, että metsästää ei tarkoita sitä, että vihaisi luontoa tai haluaisi tappaa kaiken. Ensimmäinen riistalaukaus sai tärisemään Isänsä perässä lapsesta asti metsällä kulkenut Saarikko suoritti metsästäjäntutkinnon 11-vuotiaana. 15-vuotiaana hän alkoi kulkea jahdeissa ase selässä ja sai heti ensimmäisen riistansa, heinäsorsan. –Silloin jännitti. Saattoi olla, että ihan tärisin, hän nauraa. Vuosien aikana Saarikko on saanut saaliiksi monia erilaisia riistalajeja. Tällä hetkellä hän metsästää eniten hirviä ja pienpetoja, mutta 10. elokuuta on ruksattu kalenteriin kyyhkyaloituksen merkiksi. –Toivottavasti perjantaina saan kauden ensimmäisen saaliin. Koirien onnistumiset tärkeintä Yksi ja varmasti tärkein syy, miksi Saarikko viihtyy metsässä niin paljon, ovat hänen koiransa. Niitä häneltä löytyy useita, joten koirien kiinnipitoajan päättyminen 20. elokuuta tietää entistä kiireisimpiä aikoja, sillä metsästyskaverit tarvitsevat treeniä. Kesä on ollut kelin puolesta koirille haastavaa, mutta Saarikko sanoo perheenjäsenten uineen ahkerasti. Viileämmillä keleillä hän on käyttänyt koiriaan pyörälenkeillä. Talvisin Saarikko vie koiriaan kuntoilemaan kanssaan hiihtoladuille. –Metsästyskoirat tarvitsevat liikuntaa lepokaudellakin. Sitten se ei ole niiden kropalle niin iso sokki, kun syksyllä pitää painaa metsässä 30 kilometriä päivässä. Hirvikoiriensa kanssa Saarikko käy jahtien lisäksi kokeissa, ja nuorempi lapinkoira Harmi jäljestää esimerkiksi kolareissa loukkaantuneita eläimiä. –Minulle tärkeintä on se, että koirat saavat onnistumisia. Koira ei ole minulle vain koira.