Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Heini ja Heikki vaihtoivat kaupunkilaiselämän Yrjölän tilan rauhaan – "Haluamme jatkaa vaarin jalanjäljissä ja vaalia historiaa"

1960-luvulla rakennetun punatiilitalon olohuoneessa on kotoinen tunnelma. Mustalla nahalla verhoiltu nostalgiaa henkivä sohvaryhmä kutsuu syleilyynsä. Kahvi höyryää kupeissa. Näky saa taloon miehensä Heikki Rosenholmin, 28, kanssa lokakuussa muuttaneen Heini Rosenholmin, 29, päähän paljon muistoja. Talo, tai itse asiassa Yrjölän tila, kuului aiemmin Heinin vaarille, Aarno Vuolle-Apialalle . –Tässä me ollaan oltu perheen kanssa monet kerrat juomassa kahvia, juuri näillä samoilla sohvilla istuen. Jo lapsena ihastelin, kuinka kaunista täällä onkaan, Heini kertoo. Länkipohjassa aivan Ysitien kupeessa oleva tila kuului ennen vaaria hänen vanhemmilleen, Kerttu ja Eemil Vuolle-Apialalle . Olohuoneen ikkunasta avautuu pieni pala koko tilan pihapiirin maisemasta, johon kuuluvat punatiilitalon lisäksi muun muassa vuonna 1902 uudelleen rakennettu puinen uusrenessanssityylinen päärakennus, aittoja, sikala ja viljamakasiini. Lähes koko tila paloi vuonna 1889 tulipalossa. Ainoastaan vuonna 1883 rakennettu paririihi säästyi tuholta. Kun Aarnosta aika jätti viime vuonna, siirtyi tila Heinin hallintaan. –En koskaan aiemmin ollut realistisesti ajatellut vaihtoehtoa, että muuttaisin takaisin maalle. Lopulta päätös oli kuitenkin pariskunnalle helppo. –Asuimme Porissa kerrostalossa. Emme kumpikaan ole vielä varsinaisesti työelämässä, sillä Heikki tekee väitöskirjaansa ja minulla on gradu kesken, joten mikään ei pidätellyt meitä Porissa. Tämä on minulle kunniatehtävä, Orivedellä kasvanut nainen kertoo. Tutkimusmatka historiaan Rosenholmit tapasivat Porissa, kun Heini muutti kaupunkiin vuonna 2013 opiskelemaan digitaalista kulttuuria yliopistoon. Heikki opiskeli samaisessa kulttuurituotannon ja maisematutkimuksen koulutusohjelmassa kulttuuriperinnön tutkimusta. He menivät naimisiin viime elokuussa. –Tämä on meille inspiroiva ympäristö. Meitä yhdistää kiinnostus historiaan ja kulttuuriin, nainen kertoo. Heikki kertookin tavaroiden läpikäymisen olleen tutkimusmatka vaimonsa suvun ja tilan historiaan. –Täältä on löytynyt paljon mielenkiintoista esineistöä, kuten muun muassa useampi miekka, Heikki kertoo. Tilaan kuuluu maata ja metsää monta kymmentä hehtaaria. –Vaari piti tilasta ja sen rakennuksista hyvää huolta, ja haluamme ehdottomasti jatkaa hänen jalanjäljissään ja vaalia historiaa. Rosenholmit viihtyvät maalla Heini kertoo maaseudun tuntuvan luonnolliselta asuinympäristöltä, mutta paljon uutta joutuu opettelemaan koko ajan. –On ihan eri asia asua täällä kuin kerrostalossa. Tilalla täytyy tarkkailla koko ajan ympäristöä. Jos jotain on tehtävä, täytyy itse selvittää, miten se tehdään tai kuka sen tekee. Kerrostalossa riitti, kun soitti vuokraisännälle tai isännöitsijälle, Heini naurahtaa. Pariskunta on jo ehtinyt aloittaa asuintalonsa remontoinnin. Nyt käynnissä on kylpyhuoneremontti, mutta myös pintaremontti on kohta edessä. Tulevaisuudessa myös keittiö menee uusiksi. –Kaikki rakennukset on tarkoitus käydä jollain aikajänteellä läpi, mutta tietysti kotitalomme on nyt se ykkösprioriteetti, Heikki kertoo. "Vaari oli upea tyyppi" Heini muistelee 90-vuotiaaksi elänyttä vaariaan lämmöllä. Aarno Vuolle-Apiala oli aktiivinen vielä viimeisinä vuosinaankin. –Hän oli aidosti kiinnostunut ihmisistä ja maailman tapahtumista. Vaari oli kerrassaan upea tyyppi, Heini kertoo. –Minä tapasin Aarnon ensimmäistä kertaa vuonna 2014. Hän oli erittäin mukava ja puhelias mies. Loppuun asti hän oli niin reipas ja jaksavainen, Heikki muistelee. Heini ja Heikki toivovat voivansa asua tilalla pitkälle tulevaisuuteen. Pois ei ole tarkoitus muuttaa. Heinin haaveissa siintää työ, jota voisi tehdä kotoa käsin. Nainen on myös mukana hetki sitten perustetun Länkipohjan Seudun kyläyhdistyksen hallituksessa. –Tykkään kirjoittaa, joten ehkäpä voin tulevaisuudessa työskennellä esimerkiksi toimittajana, nainen pohtii. Tulevaisuudessa perhejouluja Yrjölässä Heikki tekee Turun Yliopistolle väitöskirjaa ja joutuu välillä ajelemaan Porin yliopistokeskukselle seminaareihin. Tilan sijainti on miehen mukaan hyvä. Autolla Poriin hurauttaa parissa tunnissa. Heini on miehensä ollessa poissa jalkapatikan ja julkisten kulkuneuvojen varassa, sillä naisella ei ole ajokorttia. –Olen neuvokas, niin kuin vaarikin oli, ja pärjään hyvin yksiksenikin. Jos minun täytyy käydä Heikin poissa ollessa kaupassa, kävelen sinne. Tulevaisuudessa tilalla saattaa astella myös uusi sukupolvi, sillä lapsirakkaan pariskunnan haaveissa siintää perheenlisäys. –Tietysti toivomme, että kylän palvelut säilyvät ja mahdolliset lapsemme saisivat käydä koulua tässä lähellä, Heikki kertoo. Kun joulusta tulee puhe, myöntää Heini olevansa jouluihminen. Tänä jouluna pariskunta suuntaa Orivedelle Heinin perheen luo. –Ehkä vielä joku vuosi vietämme joulua täällä koko perheen voimin. Tännehän mahtuisivat niin minun kuin Heikinkin perheenjäsenet vaikka yhtä aikaa, Heini suunnittelee hymy huulillaan.