Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kielikahvila kerää kielen opiskelijat yhteen – "On ilo oppia suomea"

Keskiviikkoilta ja Paunun koululta kuuluu puheen pulputus. On alkamassa kielikahvila Ilo, jossa kohtaavat toisensa niin ukrainalaissyntyinen eläkeläisrouva kuin pakolaisena maahan tullut teini. Kahvilan emäntä on Tamara Paavilainen . Hän puhuu äidinkielenään venäjää, mutta moni muukin kieli häneltä soljuu. Ilta alkaa esittäytymisellä. Paikalla on 11 opiskelijaa, joskus heitä on jopa 15. Jotkut puhuvat suomea jo melko hyvin, jotkut osaavat vasta muutaman sanan. –Olen kotoisin Englannista ja luonteeltani olen ystävällinen, muotoilee Barbara Routti oman osuutensa. Eläkkeellä oleva rehtori käy kahvilassa ahkerasti ja toimii samalla teenkeittäjänä. Teen valmistus käy britiltä tietysti tottuneesti. Juonesta on saatu kiinni Esittäytymisen jälkeen on vuorossa pienoisnäytelmä, jonka nimi on Kaksi Tahvoa . Esilukijaksi tahtoo afgaanitaustainen Behnaz Noovi . Kaksi Tahvoa ovat Lioubov Veijalainen ja Barbara Routti, joilta menevät sekaisin sukat ja samalla vähän sanatkin. Yleisö taputtaa, joten juonesta on saatu kiinni. Tamara Paavilainen iloitsee laumastaan. Kielikahvilan vetäminen on hommaa, jota hän innosta hehkuen tekee. –Olemme niin onnellisia, että saimme kielikahvilalle sponsoriksi Jokilaakson Juuston. Kielikahvilan toiminta olikin vaakalaudalla, kun kaupunki nosti tilavuokria, hän kertoo. Samalla yritys lainasi kahvilalle Ilo-logoaan. Juustot ja kielenoppiminen ovat nyt saman auringon alla. Paavilainen pitää paikallisen yrityksen elettä hienona avauksena ylipäätään maahanmuuttajien ja yrityselämän välillä. Kun tullaan tutuiksi, löytyy ehkäpä myös työpaikkoja ja työnantajia. Aloite tuli opiskelijoita Kielikahvila on toiminut vuoden 2017 keväästä lähtien. Jo nyt se on osoittanut merkityksensä suomea opiskelevien kohtaamispaikkana. –Aloite ryhmän perustamisesta tuli opiskelijoilta itseltään, korostaa Paavilainen. Jämsässä on turvapaikanhakijoiden lisäksi suomalaisten kanssa avioituneita tai työn vuoksi paikkakunnalle tulleita. Ryhmä kokoontuu kerran viikossa kesät, talvet. –Ilmapiiri on rento, mutta kyllä minä osaan vaatiakin, nauraa opettaja. Paitsi kieltä, ryhmässä opiskellaan kulttuuria ja vuorovaikutustaitoja. Paavilainen on vienyt porukkaa esimerkiksi taidenäyttelyihin. Pöydän antimet ovat kahvilassa tärkeitä. Joka kerta on pannu kuumana ja pöytä katettuna. Tarjolla voi olla pikkuleipiä Afganistanista, keksejä Englannista, hummusta Jämsästä tai Jessieflor Riihisen tekemää jälkiruokaa. Työ tehdään vapaaehtoisena Itse Paavilainen tekee opetustyötään vapaaehtoisesti, ilman palkkaa. Lisäksi ryhmässä on kaksi suomalaista avustajaa. Opiskelijat pitävät suomen kieltä vaikeana, oikein vaikeana tai jopa hauskana. Lioubov Veijalainen on asunut Suomessa pari vuosikymmentä, mutta kielitaitoa pitää yhtä kohentaa. –Jos on hyvä kielitaito, se antaa vahvuutta työnhakuun, hän tietää.