Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Bemarin perävaloissa

Tuossa kesemmällä Helsingin Sanomien toimittaja ajoi muutaman sata kilometriä nopeusrajoitusten mukaisesti ihan vain havainnoidakseen suomalaisten liikennekäyttäytymistä. Minä tiesin vastauksen reissun pohjalta syntynyttä juttua lukematta, on näet tuota omakohtaista kokemusta. Ensimmäiset 31 vuotta auton ratissa olivat kilometririkasta, mutta tapahtumaköyhää aikaa. Kunnes keväällä räpsähti, ja kesällä vielä toisenkin kerran. Ei siihen paljon tarvittu. Pikkuisella japanilaisellani ei ole haettu huimia nopeuksia ennenkään, mutta nyt sitten mennään oikein ajatuksella nopeusrajoitusten mukaan, niin kuin minun autoni nopeusmittari ne tulkitsee. Omiin tulkintoihin ei nyt ole oikein varaa. Päällimmäinen havainto on, että kiirettä tuntuu pitävän. Se näkyy jo päivittäisillä lyhyillä ajomatkoilla Koskentiellä, jossa minun neljän- ja viidenkympin vauhtini ei tunnu riittävän edes mopoautoille. Tosin jo pariin otteeseen olen johtanut perässäni ajaneen letkan sen verran rauhallisesti Sairaalantien risteyksessä päivystäneen pakettiauton ohi, että takuuvarmasti kaikki välttyivät pikavoitoilta. Ei kestä kiittää. Astetta jännempää on ollut isommilla väylillä, jossa pieni pompannappini on ollut jo aiemmin punainen vaate monelle järeämmän menopelin omistajalle. Auta armias, kun tuolla samaisella pompannapilla polkee satasen alueella tuommoista arviolta 96 kilometriä tunnissa. En äkkiseltään keksi yhtään kulkuneuvoa, joka ei olisi meikäläisen ohi ajanut. Sama se minulle muuten, mutta pariinkin otteeseen olen miettinyt, onko henkikulta sittenkin ajokorttia tärkeämpi – eli pitäisikö vaan raakasti painaa kaasua ja pyrkiä alta pois. Pelottavimpia ovat olleet tilausajobussien ammattilaiset, jotka säännönmukaisesti aloittavat ohituksen ohitettavan auton takapuskurista. Eniten kiireisiä löytyy toki henkilöautojen ratista. Sen verran tässä on nyt Bemarien hyvin nopeasti näköpiiristä katoavia perävaloja tuijoteltu, että minulla on liikennettä valvoville tahoille vinkki. Jos päätavoitteena on aivan aidosti liikenneturvallisuus ja järjettömien nopeuksien suitsiminen, kannattaa hommautua, sanotaan nyt vaikka pienen japanilaisen auton kyytiin. Semmoisen, jota ajaa keski-ikäinen nainen, tarkasti nopeusrajoitusten mukaan. Saattaa siinä maailmankuva avartua. "Minun vauhtini …ei tunnu riittävän …edes mopoautoille."