Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Tässä lepää rakas Osku – Lemmikkien hautausmaalle on haudattu jo lähes 400 eläintä

Tarpeeseen tuli Jämsään lemmikkieläinten hautausmaa yli 20 vuotta sitten. –Tänne on haudattu lähes 400 lemmikkieläintä, kertoo hautausmaan perustaja ja ylläpitäjä Timo Salonen . Ensimmäinen hautausmaalle haudattu koira oli walesin corgy Osku. Sen omistajat olivat laittaneet Osku-vainajan pieneen ruumisarkkuun. Sitten he laskivat lemmikkinsä juhlallisesti liinojen avulla hautaan ja hoitivat hautakumpua niin kauan kuin jaksoivat. Ahkerasti hautausmaalla käy myös Kerttu Lainkari. Kennel Angelhakenin omistaja on joutunut vuosien saatossa luopumaan yli 30 koirastaan. Yhteisessä sukuhaudassa nukkuvat nyt viime untaan kääpiömäyräkoirat Judi, Amir, Risette ja moni muu. –Ne ovat koirien taivaassa, arvelee Lainkari samalla, kun kitkee hautakumpua siistimmäksi. Kukka mukaan käärinliinaan Kerttu Lainkari siis uskoo, että koirilla on sielunelämää. Tai ainakin niillä on vahvat vaistot. –Minulla on kymmeniä koiria. Kun joku niistä menehtyy, koko koiralauma hiljenee. Laitan kuolleen lemmikin lattialle ja muut tulevat hiljakseen hyvästelemään kaverinsa. Samoin kävi silloinkin, kun Lainkarin puoliso menehtyi äkillisesti sydänkohtaukseen. Silloinkin koirat viettivät yhteisen hiljaisen hetken. Kun lemmikki menehtyy, Kerttu käärii sen hellin käsin kangaspalaan ja taittaa mukaan kukkasen. –Muovia ei saa maahan haudata, hän muistuttaa. Sitten hän soittaa Timo Saloselle, joka on tullut vuosien saatossa kennelihmisten tutuksi. Salonen käy kaivamassa haudan, tai toki sen voi itsekin kaivaa - ohjeiden mukaan. Haudan pitää olla 70 senttiä syvällä. –Viimeisin tänne tuomani koira oli Jasu. Ei lemmikin kuolemaan totu, aina siitä tulee suru. Lopulta luonto valtaa haudan Lemmikki on omistajalleen kuin perheenjäsen, usein pitkäaikainen ja rakas. Siksi haudalla lainehtivat tunteet. Sydänalassa on ontto kuoppa ja kyyneleitä kuivataan. Melkein jokaisella haudalla on muistomerkki. Ristejä on paljon. On luonnonkiviä kaiverruksilla. On pikku patsaita, enkeleitä, kissojen leikkikaluja. On lyhtyjä ja kukkasia. Osa haudoista on hoidettuja, mutta jotkut kummut ovat lähes kadonneet. –Lopulta luonto valtaa haudan, kun hoitajatkin ovat jo edesmenneitä, kertoo Timo Salonen. Lemmikin hautapaikan voi lunastaa 15 vuodeksi. Jos hautaa senkin jälkeen hoidetaan, ei Salonen hätyytä ketään pois. –Hautausmaa-aluetta on hehtaarin verran. Sitä riittää käytettäväksi vielä yli 10 vuodeksi. Annoit paljon, mitään et pyytänyt Salonen on peitellyt tänne omiakin lemmikkejään. Yksi niistä oli saksanpaimenkoira Rex. Kivessä on teksti: annoit paljon, pyytänyt et mitään. –Kun menettää lemmikin, kynsien rapinan kuulee vielä pitkään mielessään. Lemmikkien hautausmaa sijaitsee jonkin matkaa Miekkainpetäjän hautausmaalta, keskellä metsää. Sinne johtaa metsätie, jonka Salonen talvellakin aurauttaa kulkukelpoiseksi. Lain mukaan lemmikkejä ei saa haudata kotipihoille taajama-alueella. Ja mihinkä kerrostalon asukas muutenkaan lemmikkivainajansa veisi? –Lähin vastaava eläinten hautapaikka-alue löytyy vasta Jyväskylästä. Eniten hautausmaalla on koirien hautoja, mutta heti toisena tulevat kissat. Lisäksi tänne on haudattu lintuja, kaneja ja jopa yksi tarantella. Jouluna syttyvät kynttilät Lemmikkien hautausmaa on hyvin luonnontilainen. Laitamalta löytyy pieni varasto, jossa on työvälineitä. Ensi kesänä suunnitelmiin kuuluu rakentaa alueen ympärille riukuaita. Salonen kertoo, että eläinmaailmassakin tuhkaukset ovat yleistyneet. Tuhkauurnia tuodaan hautausmaalle aina vain enemmän. Jouluna lemmikkieläinten hautausmaalle syttyy kynttilämeri, kun ihmiset muistavat edesmenneitä lemmikkejään. Itse Salonen rakastaa eniten kesäisten sunnuntaiaamujen tunnelmaa. –Silloin täällä on mahtava lintujen konsertti eikä mistään kuulu liikenteen melua.