Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Heittäydytkö vai hautaudutko?

Suomalaisten heittäytymiskyky on, luvalla sanoen, heikkoa. Olemme jäyhää kansaa. Tutustuminen tuntemattomiin ihmisiin on vaikeaa monelle meistä ja itsellänikin monesti uuden ihmisen kohdatessa sisäinen introvertti puskee esille. Tutustumisessa on se hyvä puoli meidän jäyhien kannalta, että siinä voi peruspertti-introvertti käyttää rauhassa aikaa. Heittäytyminen sen sijaan tapahtuu hetkessä. Suomalainenhan ei tanssi, kuten Haloo Helsinkikin laulaa. Eli toisin sanoen suomalainen ei uskalla heittäytyä. Jos menet hakemaan paikallisessa tuntematonta joraamaan kanssasi tulkitaan, että sinulla ei hissi kulje ihan kymppikerrokseen asti. Tai sinulla ajatellaan heti olevan taka-ajatuksia. Vastaus tanssiin lähdöstä on sama kuin Seppo Rädyn haastattelussa Atlantan olympialaisissa kysyttäessä, lähteekö tämä kunniakierrokselle. Jyrkkä ei. Seppo, kun saa sen makkarapaketin kaupasta ilman heittäytymistäkin. Ajatus heittäytymisestä on esimerkiksi teatterissa hyvin tärkeää ja jokaiselta näyttelijältä vaaditaan sitä – itsensä likoon laittamista. Asia on kuitenkin laajempi. Kykymme ja rohkeutemme heittäytyä uusiin asioihin määrittelee merkittävän paljon ihmissuhteitamme. Uskallanko heittäytyä ja tutustua uuteen ihmiseen? Rohkenenko paljastaa ihastuneeni? Heittäytymisessä on se hyvä puoli, että siinä on riskit hyvin pienet, ei voi juurikaan hävitä mitään. Vaikka se juuri onkin isoin pelkomme. Entä jos epäonnistun? Entä jos saan pakit? Jos pienellä riskillä tutustun uuteen ihmiseen, saatan saada hyvän ystävän tai jopa elinikäisen kumppanin. Koskaan kun ei voi tietää. Entä jos en saakaan niin... Niin mitä? Mitä sitten? Tämä on low risk-high reward kauppaa. Silti jähmetymme omaan tuttuun porukkaamme yökerhoissa tai harrastuksissa. Paikoissa, joissa on mahdollisuus luoda vaikka mitä. Sorrumme liikaa ajattelemaan sitä, että nolaannumme. Itselläni uusissa tilanteissa helpottaa ajatella, että ihmisiä ne tuntemattomatkin on. Aivan kuten minä tai minun tuttuni. Heillä on omat ilot, surut, haaveet, toiveet ja kipupisteet. Jokainen kuitenkin kaipaa tulleensa nähdyksi ja kuulluksi. Elätkö sinä pelon vai rohkeuden kautta? Heittäydytkö elämän virtaan vai hautaudutko omien pelkojen kanssa?