Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Heittäydy ja elä

Makaan mahallani kosteassa heinikossa. Hengitän raskaasti. Tummassa illassa tunnen vahvan, tuoreen mullan hajun, eikä ihme, kun pidän poskeani ihan maassa kiinni. Minua ei saa nähdä. Keli on kallistunut ihan reilusti syksyyn, aistin jo alkavaa talvea. Kylmä maasto tuntuu koko kropassa, kun hivuttaudun pikkuhiljaa syvemmälle heinikkoon. Lähimaastossa kuulen huutoja monelta suunnalta. Minua etsitään. Kevyessä tuulessa heiluvat puut luovat pelottavia varjoja ympärilleen. Samalla ne ehkä auttavat minua pysymään näkymättömissä etsijöiltä. Nostan katsettani hieman ylemmäksi suojaavassa heinikossa. Etsijäni ovat tällä hetkellä selin minuun. Vilkaisen samalla syrjäsilmällä vankilaan, jossa toverini ovat. Olen heidän ainoa toivonsa pelastumisesta. Minun on pysyttävä piilossa. Ja ennen kaikkea päästävä lähemmäksi heitä. Huomaamatta. Otan riskin, ja etsijöiden hajaantuessa enemmän ryömin märässä maastossa mahdollisimman matalana. Musta hupparini imee kosteutta kuin sieni, tunnen kyynärvarsieni kastuvan. On edettävä. Varovasti. Hyvin varovasti. Mietin, että miten tämä tilanne eskaloitui tähän? Miksi ylipainoinen, reilu viiskymppinen mies makaa täällä sydän pampattaen jännityksestä tässä mystisessä maisemassa? Piru, kun en saa hengitystäni tasaantumaan. Pystyisi paremmin arvioimaan pelastusoperaation mahdollisuuksia. Ärtymys alkaa kuulumaan etsijöiden äänissä. Lähimmillään käyvät vajaan viiden metrin päässä, mutta minua ei huomata. Hyvä, että rauhalliseen iltaan lähtiessäni laitoin myös mustan pipon. Kalju loistaisi muuten selvästi. Valojen ulkopuolella maaston muodot ja heinikko antavat minulle hyvän suojan. Ryömin vielä hieman lähemmäksi vankilaa ja pelastettavia. ”Tule auttamaan” -huudot saavat sydämeni pakahtumaan – jotain on kohta tapahduttava! Etsijät siirtyvät. Huomaan tilaisuuteni tulleen. Ryntään ylös heinikosta, äänettömästi kiihdyttäen, tai tarkemminkin niin äänettömästi kuin toistasataakiloinen pikajuoksijan sielun, mutta rapakuntoisen wannabe maratoonarin kunnon omaava voi liikahtaa. Ryntään kohti pelastettavia! Olen kaatua rajusta kiihdytyksestä, raajat ei vaan toimi kuten ajatus haluaisi. Mutta ehdin! Ehdin pelastamaan! Ihan normaali pikkupartiolaisten kanssa vietetty koloilta voi johdattaa sykähdyttäviin tunnelmiin. Kun vaan heittäytyy ja elää. Kirjoittaja on melekein mihin tahansa heittäytyvä viiden rakkaan lapsen isä. "Mietin, että miten…tämä tilanne…eskaloitui tähän?"