Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Jämsään rakkauden perässä muuttanut näyttelijä-ohjaaja Esko Rissanen: "Olin 15-vuotias, ja tytöt roikkuivat jo lahkeessa lavan edessä. Sen jälkeen paluuta ei ollut"

Esko Rissanen istuu pienessä punaisessa mökissä Vaherintien perukoilla kuusimetsän ympäröimänä. Mökki toimii miehen työhuoneena. Seinustaa peittävää hyllyä koristavat kirjat ja valokuvat. Mökin lämmössä mieleen herää kysymys, miten Suomea ja maailmaa kiertänyt pitkän linjan näyttelijä, ohjaaja ja laulaja on päätynyt keskelle jämsäläistä metsämaisemaa. Mies kertoo arvoituksellisesti muuttaneensa Jämsään viime vuoden kesäkuussa henkilökohtaisen kutsumuksen perässä. Piakkoin kutsumuksen todellinen luonne selviää. –No naisen ja rakkauden perässähän minä tänne tulin, hän kertoo ja naurahtaa hyväntuulisesti. Eläkkeelle Riihimäen teatterista vuonna 2015 jäänyt Rissanen kertoo, ettei hänen työstään jäädä oikeasti eläkkeelle koskaan. Tänä syksynä miehen aika on kulunut pääasiassa ensi perjantaina ensi-iltansa Turkinkyläteatterissa saavan Rollaattorikapinan ohjaajana. –Minut on otettu Turkinkylällä erittäin hyvin ja innostuneesti vastaan. Nyt näytelmä on siinä pisteessä, että loput on näyttelijöistä kiinni – minun työni on tehty. Olen aina ollut sitä mieltä, että on tärkeä tehdä ohjauksia myös harrastajateattereissa. Se pitää hyvin jalat maassa. Äiti toivoi pojastaan diplomaattia – toisin kävi Näytteleminen ja esiintyminen ovat Sodankylässä vuonna 1951 syntyneellä miehellä verissä, sillä hänen suvussaan on ollut paljon esiintyviä taiteilijoita. Kipinä esiintymiseen syttyi jo nuorena, kun kaverusten perustama rokkibändi kiersi nuorisotalojen lavoja. –Olin 15-vuotias, ja jo siihen aikaan tytöt roikkuivat lahkeessa kiinni lavan edessä. Sen jälkeen paluuta ei ole ollut. Miehen äiti toivoi pojastaan diplomaattia, mutta toisin kävi. Kun äiti ei suostunut siihen, että poika lähtisi keskikoulun jälkeen teatterikouluun, Rissanen otti ohjat omiin käsiinsä. –Kaksi vuotta rämmin lukiota, mutta sitten riitti. Kesäloman alettua pakkasin laukkuni ja karkasin siskoni luo Mänttään. Sillä tiellä olen edelleen. Se oli pakkorako, en olisi muuten koskaan päässyt vahvan äidin pihdeistä irti. Heti kotoa karattuaan Rissanen ei päätynyt näyttämölle, vaan hän ehti opiskella ravintolakoulussa ja saipahan hän sähköpiirtäjän paperitkin kouraansa. Lopulta Rissanen kulkeutui työn perässä Saarijärvelle. –Asuin työväenteatteria vastapäätä ja ilmoittauduin sinne vapaaehtoiseksi. Pääsin lavalle, ja siitä urani sitten lähtikin liikkeelle. Sain kiinnityksiä eri teattereihin ja ehdin käydä myös teatterikoulun työn lomassa, Rissanen muistelee. Ujous piilossa pöyhkeyden alla Näyttämöllä mies on elossa. Hänen mukaansa narsismi on yksi syy, miksi esiintyminen on aina saanut hänet syttymään. –Nuorena kollina se oli enemmän sellaista "katsokaa minua", nykyään toki se on samaa, mutta mukaan on tullut myös "kuunnelkaa minua". Saan kiitoksen, kun yleisön katseista näkee esityksen vaikutukset. Esiintymisen ammattilainen puhuu hyvin ja suoraan turhia kiertelemättä. Pohjimmiltaan hän kuitenkin kertoo olevansa, tai ainakin olleensa, suhteellisen ujo. Ujous on vain taiten piilotettu pöyhkeyden alle. –Olen myös äärimmäinen itseni tutkiskelija. Nuorempana mietin paljon, mitä muut minusta ajattelevat. Toisaalta lavalla ollessaan kukaan ei voi minulle mitään, enkä minä voi kenellekään mitään. Monitoimitaituri tekee itse myös lavasteita Rissanen on ohjauksen lisäksi vastannut Rollaattorikapinan lavasteista. Teknisen osaamisen hän on perinyt isänsä puolelta. Isältä mieheen on iskostunut myös pitkäjänteisyyttä ja äidiltä taas itsepäisyyttä. –Tykkään tehdä asioita käsilläni. Harrastan myös purjelaivojen pienoismallien tekoa. Laivat ovat aina kiehtoneet minua, ja minusta pitikin pienenä tulla merimies. Hyvä mielikuvitus on hänen mukaansa peruja yksinäisestä lapsuudesta. –Sisarukseni olivat niin paljon minua vanhempia, että kasvoin yksinäni. Olen tällainen orpo piru. Mies ja kitara Kaksi kertaa mies on uransa aikana päättänyt lopettaa näyttelemisen. Molemmilla kerroilla eteen on kuitenkin tullut tarjous, josta ei ole voinut kieltäytyä. Urallaan lukemattomia rooleja näytellyt ja näytelmiä ohjannut mies ei osaa nostaa yhtä asiaa ylitse muiden. Näyttelemisen lisäksi hän on kiertänyt Suomea ja maailmaa mies ja kitara periaatteella muun muassa Vladimir Vysotskin , Reino Helismaan , Junnu Vainion ja Juice Leskisen tuotantoa laulelmin esittäen. –Ohjelmapalvelut pyörivät edelleen kaiken muun lomassa. Olen nyt tehnyt myös hyväntekeväisyyskeikkoja Jämsässä ja lähialueilla. Rakkaus elämän keskiössä Tulevaisuudelta hän ei haaveile suuria. –Haluaisin tehdä neljännen levyn. Voisin myös tehdä pari ohjausta vuodessa ja erilaisia soittokeikkoja. Totta kai toivon, että pysyn terveenä. Kysymys Rissasen elämän merkityksellisimmistä asioista saa kahvia hörppivän miehen hetkeksi hiljenemään. Lopulta vastaus on kuitenkin helppo: tyttärien syntymät ja kaikki elämään mahtuneet rakastumiset. Hän myöntääkin olevansa oikea rakkauden mies. –Tietysti mielessä on tällä hetkellä tämä akuutisti päällä oleva rakkaus. Olen vähän tällainen huithapeli, joskus ihan tarkoituksellakin, sillä meillä on kuitenkin vain yksi elämä elettävänämme, hän kertoo ja hymyilee onnellisen oloisena. Näyttelijä, ohjaaja, lavastaja, kouluttaja ja laulaja. Syntynyt Sodankylässä vuonna 1951, asuu Jämsässä. Pitkän linjan teatterin ammattilainen. Viimeisin kiinnitys Riihimäen teatterissa, josta hän jäi eläkkeelle vuonna 2015. Riihimäen teatterikerho ry myönsi miehelle tunnustuspalkinnon, Thalia-maljan, Mielensäpahoittaja -esityksestä ja pitkästä teatteriurasta. Viimeisin ohjaustyö Rollaattorikapina saa ensi-iltansa Turkinkyläteatterissa perjantaina 16. marraskuuta. Motto: "Näitä hommia tehdään elämäksi, ei kuolemaksi"