Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Spedelinko, talkootöitä ja Hopeasompa-mitaleita – Jämsänkoskella mäkeä on hypätty vuosikymmenten ajan ja junioreiden mäkihypyn harjoitteluolosuhteet ovat yhä maan parhaimmistoa

Tasajalkahyppyjä esteiden yli, pudotushyppyjä ja ponnistustreenejä. Jokilaakson Mäkiseuran juniorit harjoittelevat jo kovaa vauhtia alkavaa talvikautta varten. Juhani Vilkkilä asettaa esteen lattialla ja siirtyy sivuun seuraamaan nuorten edistymistä. Kokeneet silmät huomaavat pienetkin asentovirheet. Vilkkilä on toiminut Jämsänkoskella aktiivisesti mäkihypyn parissa viimeiset 40 vuotta ja lokakuun lopulla hänet nimitettiin Jokilaakson Mäkiseuran kunniapuheenjohtajaksi. Talkoovoimin noussut mäki Ensimmäinen mäkihyppymäki valmistui Jämsänkoskelle vuonna 1936. –60-luvun alussa meitä oli yli 20 kaveria, eivätkä siinä olleet kaikki vaan vain meidän juniorit, Vilkkilä muistelee. Omatekoisia lumihyppyreitä Vilkkilä kokeili jo 5-vuotiaana ja 7-vuotiaana hän kävi vanhemmilta salaa Oinaalassa hyppäämässä mäkeä hiihtosuksilla. Vuonna 1966 matka hyppäämään piteni, kun Oinaalan isoin mäki purettiin. Piti lähteä Kaipolaan. Sitten vuonna 1979 Jämsänkoskelle saatiin spedelinkona tunnettu harjoitusväline. Pertti Pasasen kehittämä linko antoi mäkihyppääjille alkuvauhdin, eikä hyppytornia tarvittu. –Olin mukana asentamassa linkoa ja ensimmäinen, joka sitä testasi. En ollut hypännyt kahdeksaan vuoteen. Hyvin se meni. Maaliskuussa 1989 Oinaalaan valmistui uusi, talkoovoimin rakennettu mäki ja 1990-luvun alussa perustettiin Jokilaakson Mäkiseura. Vilkkilä toimi seuran puheenjohtajana viime vuoteen saakka. Sen jälkeen vetovastuussa on ollut Markku Mattila . Tyttöjen vuoro lentää Nyt mäkihypyssä on Vilkkilän mukaan meneillään uudenlainen buumi, kun yhä useampi tyttö löytää tiensä lajin pariin. –Maailmalla naisten mäkihyppy on valtavan hyvässä mallissa, mutta buumi on päällä etenkin täällä Suomessa. Yhdeksi syyksi Vilkkilä epäilee sitä, että Heli Pomellin ja Julia Kykkäsen kaltaiset urheilijat ovat saavuttaneet menestystä. Jokilaakson Mäkiseuran junioreissa on tullut menestystä, kun muun muassa viime maaliskuussa Julia Äikiä ja Sofia Mattila ylsivät mitaleille Hopeasommassa . –16 ikävuoteen saakka meillä on varmaan Suomen parhaat harjoittelumahdollisuudet. Suomessa ei montaa 45 metristä, muovitettua mäkeä ole, mutta meillä sellainen on, Vilkkilä summaa. –Jos jatketaan oikein huipulle, sitten on pakko lähteä pois. Se on pakko. Meillä ei ole isoa mäkeä. Menestykset ovat seuralle tärkeitä. Kysyttäessä Vilkkilältä oman valmentajauran ja seurahistorian kohokohtia, hän nostaa esiin nimilistan Markku Suomalainen , Arska Saarinen , Mikko Hulkko ja Tero Seppälä . Jos tahtoa löytyy, Vilkkilä uskoo, että Suomesta voi yhä nousta mäkihypyn tähtinimiä. –Vaikka onhan siinä paljon rahastakin kiinni. Vilkkilä pitää hyvänä sitä, että vuosien varrella mäkihypystä on tullut ennen kaikkea turvallisempaa. Jos ennen kaatui, suksi ei irronnut jalasta. Nykyään riittää, että sukseen kohdistuu vähänkin väännätystä, niin se irtoaa hyppääjän jalasta. Kaikki muutokset eivät Vilkkilän mielestä ole kuitenkaan olleet positiivia. Varusteilta vaaditaan yhä enemmän, eivätkä kaikki ole niiden osalta samalla viivalla. –Nykyään hyppy on kuin leija. Sen täytyy pysyä ilmassa ja sanotaan, että suomalaiset ovat pikkuisen jäljessä pukumateriaaleissa. Jokilaakson Mäkiseurassa harjoittelu on ilmaista ja seura tarjoaa myös varusteet. Tulevaisuudessa Vilkkilä haluaa jatkaa lajin, nuorten ja seuran parissa niin pitkään kuin suinkin pystyy. Vuosikymmenten kokemuksen jälkeen, mikä on mäkihypyssä parasta? –Lentäminen. Mäkihyppyseura perustettiin Jämsänkoskella 1990-luvn alussa. Vuoteen 2017 saakka sen puheenjohtajana toimi Juhani Vilkkilä. Nyt puheenjohtajana jatkaa Markku Mattila. Seura ylläpitää Oinaalan mäkihyppykeskusta. Siellä hyppääjien käytössä ovat K5, K15, K22 ja K45 hyppyrimäet niin kesä- kuin talvikaudella. Vuonna 2011 Jämsän kaupunki palkitsi seuran Vuoden Liikuntateko -huomionosoituksella.