Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Suoraan makuhermoon

Viime vuosina on löydetty uuden ihmislajin edustajia. Heidän heimonsa on foodiet. Härmässä on puhuttu ruokahifistelijöistä. Ihan yhtä kelvollinen termi olisi ruokaintoilijat. Parastahan olisi, jos jokainen meistä intoilisi siitä mitä syö. Suurtalouskeittiökoulutuksen saaneena minun on vaikea innostua siitä, että annoksia viimeistellään pinseteillä. Toki ihminen syö silmilläänkin, mutta monesti kaiken maailman persiljapaljouden alla annos onkin pelkkää silkkoa sisältä. Arjessa saattaa olla vaikea intoutua ruoanlaitosta. Kalenterit täyttyvät harrastuksista ja saippuaoopperoista. Mitäpä jos tekisi ruoanlaitosta harrastuksen? Joillakin on kynnys kokeilla uutta, kun sehän voi mennä pieleen. Kannattaa muistaa, että vastaavalla ajattelulla kukaan meistä ei olisi oppinut sen enempää kävelemään tai lukemaankaan. Minusta vieraanvaraisuuden suurin muoto on ruoanlaitto. Kun menin ensimmäistä kertaa puolisoni luo yökylään, hän oli tehnyt punajuurikeittoa pelmeneillä. Tunsin, että tässä on nyt tosi kyseessä. Operaatioon oli kulunut kaikkiaan kolmisen tuntia. Siitä jäi pysyvä makumuisto, joka ei ole vuosien saatossa laimentunut. Pitääkö olla huolissaan, kun puolisoni ei muista koko ruokaa? Ruokakaupassa tulee välillä mieleen, että kuluttajaa pidetään idioottina. Ei se ehkä olekaan kovin kaukana totuudesta, kun seuraa esimerkiksi tuorepuurojen menekkiä. Sellainen on voittanut vientipalkinnonkin. Tuorepuuron voi valmistaa ihan itse. Laitapa illalla kulhoon desi kaurahiutaleita ja saman verran maitoa (tai kauramaitoa, jos haluat kikkailla). Tunge kippo jääkaappiin ja nuku yön yli. Jos et tätä jaksa, on kaikki oikeus ostaa valmis tuote ja nauttia sellaisestakin ainesosasta kuin kauralitiste. Lapsuuteni muistorikkain maku liittyy syntymäpäivään. Äidilläni oli tapana tehdä kaikille lapsille oma unelmatorttu syntymäpäiväksi. Jokaisella oli yhtäläinen oikeus nauttia se vain ja ainoastaan yksin. Ai että, se maistui upealta. Torttua säilytettiin kylmiössä leivinpaperiin käärittynä. Paperin rapina on jäänyt mieleen, siihen liittyi luksusta ja kiellettyä. Sittemmin olen koettanut itsekin tehdä unelmatorttua, mutta eihän siitä tule samanlaista. Minun täytynee käydä neuvottelu äitini kanssa, josko voisimme palata vanhaan hyväksi havaittuun käytäntöön. Kirjoittaja on henkilö, joka kirjoitti tämän kolumnin. "Joillakin on kynnys …kokeilla uutta, kun sehän voi mennä pieleen."