Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Ilmastoahdistus ei mahdu juuri nyt kalenteriini

Kotimaisten kielten keskuksen valitsema kuukauden sana lokakuussa 2018 on ilmastoahdistus. Ilmastoahdistus onkin sana, joka ahdistaa jo sen nähdessään. Pitääkö tästäkin vielä ahdistua? Raporttien mukaan pitää, ja ainakin Aalto-yliopistossa ilmastoahdistusta voi käsitellä keskusteluryhmässä. On perin luonnollista, että ihmistä alkaa ahdistaa asiat, joista meitä syyllistetään. Ylenpalttinen kuluttaminen on huonoa, lihansyönti syntiä ja lentäminen se vasta hiilidioksidipäästöjä aiheuttaakin. Ihminen on paha, ei kai se mikään yllätys ole? Ei ole epäilystäkään, etteikö ilmastonmuutos olisi tosi, mutta en tunne syyllisyyttä tavastani elää. Ajan autoa, koska en voi muutakaan. Julkinen liikenne ei toimi, eikä 45 kilometrin työmatkaa jaksa pyöräilläkään. Kotini lämpenee puilla ja saunaan tulee kantovesi. Ruokahävikkiä en tee paljon, koska koirat hoitavat osansa. Toki koirien omistaminen ei ole ilmastoteko. Keskikokoisen koiran ekologinen jälki vastaa kahta katumaasturia, kertoi Yle vuonna 2009. Minä omistan käytännössä seitsemän katumaasturia, hyi olkoon. Ai niin, montaakohan katumaasturiani hevoseni vastaa? Hyviksi puolikseni voidaan laskea se, etten tupakoi, enkä lennä usein. Ai niin. Kuluvan vuoden aikana olen tosin lentänyt niin New Yorkiin kuin Dubaihinkin. Mutta matkat ovat olleet aivan sattumia, eikä lomareissuja ole tiedossa enää pitkään aikaan. New Yorkiakin varten rahaa säästettiin 10 vuotta. Lomalennot ovat lennättäneet hiilidioksidia ilmakehään enemmän kuin olisin tehnyt, jos olisin syönyt vuodessa 15 vuoden naudanlihat. Onneksi meillä syödään itse metsästettyä riistaa. Se on ainakin ekologinen teko, että en osta usein tavaraa – paitsi hevoselleni. Ystäväni toki moitti minua vaateostoksestani, jonka tein edullisesti marketista. Pitäisi ostaa vain laatua. Onneksi 20 vuotta sitten H&M:stä ostamani takki kestää aina vain – repaleinen vuori on uusi musta. Ahdistun niin monesta asiasta, etten jaksa vaivata päätäni ilmastolla. En valehtele ja kerro, että kulutan järkevästi. Ostan turhia asioita, vaikka en juokse alennusmyyntien perässä. En vain jaksa ahdistua ilmastosta, koska ahdistun jo ihmisten pahoinvoinnista, epätasa-arvosta, syksystä ja eläinten hyvinvoinnista. Ehkä ilmastoahdistus mahtuu kalenteriini jo ensi vuonna. Tänä vuonna annan itselleni luvan olla vain ilmastohuolestunut.