Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

"Minun herkkä poikani" – Kivipankilla alkaa Jyri Lisowskyn muistonäyttely

Sinä päivänä oli kevät. Sinä päivänä Maritta Sinivuori oli Lapin hangilla hiihtämässä. Sinä päivänä hän sai puhelun, jollaista kukaan vanhempi ei ikinä haluaisi saada. –Minulle soitettiin, että poikani Jyri on kuollut. Soiton jälkeen kevät muuttui tahmeaksi sumuksi, josta ei tahtonut päästä eteenpäin. Miten oli mahdollista, että Jyri oli päättänyt elämänsä keskellä oman elämänsä kevättä? –Hän ei jättänyt mitään viestiä. Hänellä piti olla asiat hyvin. Oli kavereitakin. Minulle on yhä arvoitus, miksi hän teki sellaisen ratkaisun. Itkua ja naurua sekaisin Jyri Lisowsky oli kotonaan Juokslahdella kotimiehenä, kun äiti oli reissussa. Aikaa 23-vuotissynttäreihin olisi ollut muutama päivä. –Itseäni olen syyttänyt. Jos olisin ollut kotona, tai jos hän ei olisi ollut yksin, pohtii äiti. Maritta tietää, että vatvominen on hyödytöntä. Silti suru pyörittää häntä kehässään. Miksi ja jos? Jyri oli valmistunut äskettäin Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataidelinjalta. Hän suunnitteli tulevaisuuttaan ja maalasi, sillä taide oli hänen intohimonsa. Itku ja nauru menevät yhä sekaisin, kun äiti muistaa poikaansa. Jyri oli lapsena yhtä hymyä, tummat kiharat, viisaat sanat. Vaikka menetys on ollut suuri, muistot tuovat äidille iloa. –Kerran viisivuotiaana hän sanoi kaupassa myyjälle olevansa tyylitietoinen asiakas, kun sovitti jotain vaatetta. Kuvaamataito oli kymppi Mutta herkkä, kovin herkkä oli Jyri. Tunteet liikkuivat syvällä nuoren miehen rinnassa. Äiti on säästänyt valokuvat, piirustuslehtiöt ja hiuskiehkurat. Jyrin maalaamat taulut ovat vielä kodin yläkerrassa, mutta pian ne ovat Jämsän Kivipankilla. –Jyri on tehnyt näiden taulujen kanssa ison työn, ja siksi haluan tuoda ne nähtäville. Samalla teen tässä omaa surutyötäni, kuvailee Maritta. Ylioppilaskeväänään Jyriä haastateltiin lehteen. Hän kertoi, että tärkein aine hänelle oli koulussa kuvaamataito. Taiteellisuus oli periytynyt Lisowskien puolelta, jossa maalaus- ja käsityötaidot ovat kulkeneet suvussa. –Aina hänellä olikin kuvaamataito kymppi. Koulussa poikaa kiinnostivat lähinnä taideaineet, mutta valkolakki tuli kuin tulikin. Samalla Jyri oli harvoja Jämsän lukion oppilaita, jotka ovat suorittaneet taiteen diplomin. Onnellinen prinssi Samassa lehtihaastattelussa Jyri kertoi, että häntä inspiroi Oscar Wilden kirjoittama satu Onnellinen prinssi. Äidin mukaan he olivat todellakin onnellinen perhe. Hän ja pojat, eli Jyri ja Jeremias. –Mehän muutimme Jyväskylästä Jämsään, kun olin eronnut poikien isästä. Asioista on perheessä aina puhuttu, rakkautta on riittänyt. Äidin opetus pojille oli, että tärkeintä elämässä on olla onnellinen. Sumun keväästä on kulunut aikaa yli neljä vuotta. Välillä Maritta miettii, millaista kaikki olisi, jos Jyri vielä eläisi. Tunteista aristavin käsin ja rakkaudesta hellin sydämin äiti pakkaa poikansa tauluja pakettiin Kivipankille vietäväksi. Koskaan Jyri ei ehtinyt järjestää kokonaan omaa taidenäyttelyä, mutta nyt se tapahtuu. Maritta aikoo olla näyttelyssä paikalla niin paljon kuin suinkin jaksaa. –Itku varmasti tulee, mutta sitä minun ei tarvitse hävetä. Jyri Lisowskyn muistonäyttelyn avajaiset Jämsän Kivipankilla maanantaina 12.11. klo 12.