Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Aino Hagnerin uutuuskirja kuljettaa 1930-luvun Jämsänkoskelle – Äitinsä kautta tarinan eloon herättänyt kirjailija: "Ikä auttaa saamaan etäisyyttä omaan äitiinsä"

Yli 350 sivua tekstiä. Noilla sivuilla elävät elämäänsä Sellmanit, Savoset, Kanteleet, Byströmit, Haarlat ja Kilvet. Ne olivat tuttuja sukunimiä aikoinaan Jämsänkoskella. –Tämä on tositarina, jossa on hieman kirjailijan vapautta mukana, esittelee Aino Hagner uutukaista kirjaansa, joka kantaa nimeä Pulasta huolimatta . Kirja on Hagnerin kolmas teos. Se on jatkumo aikaisemmille teoksille Perhoseni suruvaippa sekä Pitää olla ihmisiksi. Tarinan päähenkilö on Vieno Savonen eli Aino Hagnerin äiti. Vieno jäi omasta äidistään pienenä orvoksi. Orpotytön elämän alkutaipale ei ollut kovin ruusuinen. Pulasta huolimatta teos käsittelee aikaa, jolloin Vieno kävi koulua ja alkoi saavuttaa teini-ikää. Elettiin vuosia 1930-33. Kolme kirjaa peräjälkeen Aino Hagner on tuottelias kirjoittaja. Kaikki kolme kirjaa ovat ilmestyneet peräkkäisinä vuosina. –Tässä uusimmassa auttoi suunnattomasti Signe Kanteleen perikunnalta käyttöön saamani kirjeenvaihto, jossa hän kuvaili sen aikaista Jämsänkosken elämää. Väinö Kantele oli aikoinaan Jämsänkosken vt. kirkkoherrana ja Signe oli hänen vaimonsa. Vieno Savonen oli puolestaan Kanteleen perheen lasten hyvä ystävä. –Kirjeistä löytyi paljon kuvausta siitä, miten täällä siihen aikaan elettiin. Signe oli kirjallisesti lahjakas, ja hän kirjoitti pitkiä kirjeitä esimerkiksi anopilleen. Myös Kotilieden kolumnistina hän on toiminut tuohon aikaan. Luokkaerot olivat suuret Vaikka tarinan keskiössä on köyhän tytön eli Vienon kehityskertomus, kolmas kirja on kirjoittajan mukaan myös paljolti yhteiskunnallinen katsaus. –Tuohon aikaan Jämsänkoskella vaikutti kolmiyhteys, jonka muodostivat työväki, tehtaan johto ja seurakunta. Sisällissodan kokemukset olivat vielä lähellä ja luokkaerot olivat suuria. Pula-ajan kuvauksesta nousee pintaan erityisesti ihmisten sinnittely ja pärjääminen vaikeissakin olosuhteissa. –Äitini tarinassa on nähtävissä tukiverkkojen ja yhteisön merkitys. Paljon aikalaistietoa Hagner on löytänyt myös Työn äärestä -lehdistä ja ikäihmisiä haastattelemalla. Tarina saa jatkoa Kuinka oman äidin elämään perehtyminen sitten onnistuu, ettei aihe tule liian liki? –Ikä auttaa saamaan etäisyyttä omaan äitiin, hymyilee Hagner. Eikä Vienon tarina ole läheskään valmis. Pitkälle on jo työstettynä seuraava kirja, jonka aikaikkuna avautuu jo kohti talvisotaa. –Äidin täytyy päästä myös pois koulusta ja tutustua isääni, suunnittelee kirjailija seuraavan teoksensa sisältöä. Aino Hagner on eläkkeellä oleva erityisopettaja, ja hän asuu Tampereella. Viisivuotiaaksi saakka hän asui Jämsän seudulla ja vietti nuorena kesiä sukunsa kotitilalla. Hagnerin kirjat ovat omakustanteita.