Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Maija Juurisesta tuli Vaherkylän ensimmäinen ylioppilas vuonna 1952: "Mutta kyllä minä säälin sitä pientä tyttöä, jolla oli niin kova elämä" – Monen Jämsän yhtenäiskoulun entisen oppilaan tarinat päätyivät Minun koulutieni -kokoelmaan

Ei katoa mihinkään Maija Juurisen mielestä se hyinen aamu, jolloin hän arveli paleltuvansa koulumatkalla kuoliaaksi. Sääliä ei saaressa kuitenkaan tunnettu, sillä Päijänteen Taivassalossa asuvan tytön piti tottua viluun ja nälkään. Kouluun lähdettiin, olipa keli mikä hyvänsä. –Ensin tultiin jäätä myöten suksilla tai soutaen Vaherin rantaan, ja siitä matka jatkui Seppolaan, kertaa Juurinen koulumatkojaan. Kun muut saaren koululaiset lopettivat koulunsa Vaherin kansakoulun käytyään, Juurisen esikoistyttö lähti oppikouluun Seppolaan. –Niin oli äitini päättänyt, koska hän ei itse saanut aikanaan mahdollisuutta koulunkäyntiin. Viikot Maija-tyttö asui kortteerissa, mutta pyhäpäiviksi piti päästä kotiin. Olikin melkoinen matka hiihtää iltapimeällä Seppolasta Taivassaloon ja seuraavana iltana takaisin. Olivathan lauantaitkin koulupäiviä. Tytön sinnikkyys palkittiin Mutta Maija Juurisen sinnikkyys palkittiin. Hänestä tuli kotisaarensa ja koko Vaherkylän ensimmäinen ylioppilas vuonna 1952. Siitä ura aukeni hammaslääkäriksi asti. –Mutta kyllä minä säälin sitä pientä tyttöä, jolla oli niin kova elämä, hän toteaa lapsuudestaan. Maija Juurisen ja 40 muun muistot Jämsän yhteiskoulun ajalta on nyt koottu kovien kansien väliin. Kirjatoimikunnan puheenjohtajana on toiminut Pentti Rauhala . –Kirjassa korostuu muutamia asioita voimakkaasti. Niitä ovat koulumatkat ja kortteereissa asuminen sekä oppikoulun pääsykokeet. Rauhala kuvailee kirjan kokonaisilmettä suorastaan yhteiskunnallisena luokkaretkenä. Useimmat oppilaat kun olivat kotoisin pientiloilta, joten heistä tuli sukunsa tai kylänsä ensimmäisiä keskikoulun käyneitä, tai peräti ylioppilaita. –Kodeissa ajateltiin, että oppikoulun käymällä lapsi laitetaan herrojen polulle, toteaa Rauhala, joka itse tuli Jämsään yhteiskouluun Kuhmoisista. –Minullekin pääsy Jämsään oppikouluun oli portti suureen maailmaan. Opettajat olivat persoonia Yksi kirjan anti on entisten opettajien muisteleminen. Opettajat olivat suuria persoonia, joiden sanat ja opit jäivät kaikumaan mieliin loppuiäksi. Kuvaamataidon opettaja Antti Hassin sanat päätyivät suorastaan lentäväksi lauseeksi: –Minun tehtäväni ei ole opettaa teitä piirtämään. Minun tehtäväni on opettaa teitä näkemään. Muita entisaikojen opettajapersoonallisuuksia olivat rehtori Veikko Arohonka , matematiikan opettaja Eino Laaksonen sekä historian lehtori Hellin Koskivaara – sekä monet, monet muut. Eikä kouluelämä rajoittunut pelkkiin oppitunteihin. Tuon ajan nuoriso on viihtynyt koulukavereiden kanssa myös vapaa-ajalla sota-ajoista aina 1970-luvulle. Siinä, missä sota-ajan nuoret kehittelivät omia pieniä huvejaan ja romanssejaan, 1970-luvun teinit ottivat kantaa jo maailman tilanteeseen. Kouluaikojaan muistelleet Jämsän yhteiskoulun oppilaat ovat syntyneet vuosina 1928–1960. Minun koulutieni, jämsäläinen luokkaretki yli vuosikymmenten -kirjan julkistamistilaisuutta vietettiin lauantaina Jämsän lukiolla. Edit: 27.11. klo 14.36 Korjattu Elli Koskivaara Hellin Koskivaaraksi.