Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mitä yhdestä polkupyörästä

Huushollini eteisessä on ollut parin kuukauden ajan uusi sisustuselementti. Sellaista se on, kun Oulun kovan koulun kasvatti hommaa polkupyörän: sen säilyttämisessä ei jätetä mitään sattuman varaan. Oulu on pyörävarkaiden paratiisi, ja siitä riemusta sain minäkin aikoinaan osani useammin kuin kerran. Varsinkin sen ensimmäinen pyörän menetys sotki köyhän opiskelijan taloutta ja arjen sujumista pitkäksi aikaa. Nuorena ja sinisilmäisenä sitä uskoi, että ilmoitus poliisille toisi kadonneen omaisuuden takaisin. Ei tietenkään tuonut, enkä nykyisin sellaista edes kuvittelisi. Ilmeisesti ei ole aihettakaan. Helsingin Sanomien mielipidesivulle äskettäin kirjoittanut vanhempi konstaapeli sanoi sen suoraan: ainakaan pääkaupunkiseudulla tämän tyyppisiä rikoksia ei tutkita käytännössä ollenkaan. Ei ole resursseja. Enpä ihmettelisi, vaikka tilanne olisi kutakuinkin sama Jämsässäkin. Poliisia voi tuskin syyttää siitä, että tekemisiä on pakko priorisoida. Silti täytyy ihmetellä sitä ilmeistä viestiä, jonka tästä pakostakin saa. Että viekää vaan kaikki, mitä irti saatte, ei siinä kuinkaan käy. Siinä on tavallisen tallaajan oikeudentaju koetuksella. Muistan edelleen, miten valtavan vihainen olin sen ensimmäisen omalle kohdalle osuneen pyörävarkauden jälkeen, sen verran pahaan kohtaan se silloin iski. Toisen omaisuuteen kajoamista en ymmärrä vieläkään, mutta ehkä reaktioni olisi silti nyt laimeampi. Vaan mitä voi tapahtua, kun se poliisin tilastoissa pieni, mutta jonkun elämässä suuri asia saa käämin kärähtämään oikein kunnolla, eikä ketään kiinnosta? Tässä someraivon, tieraivon ja ties minkä muun raivon ajassa sitä ei oikeastaan haluaisi edes miettiä. Tärkeiksi koettuihin asioihin löytyy yleensä ratkaisu, ja kukapa tietää, jos niin kävisi joskus tämänkin kanssa. Sitä odotellessa: jos uusi pyöräni joskus päätyisi vorojen matkaan ja myyntiin jollekin epämääräiselle verkkosivulle, toivon kovasti, ettei kukaan tartu tarjoukseen. Lupaan olla itsekin sellaisiin tarttumatta. Markkinoiden katoaminen saattaa kirpaista voronkin elämää. Toki teen parhaani, ettei pyörääni pöllittäisi alkuunkaan. Niinpä esimerkiksi sen lukko on Oulusta hommattu, koska kyllä ne siellä tietää. Lukon sulkeminen ja avaaminen vie liki yhtä paljon aikaa kuin työmatkani ajaminen, mutta ei haittaa. Eipä käy rosvollekaan homma liian helpoksi. "Viekää vaan kaikki, …mitä irti saatte, ei …siinä kuinkaan käy."