Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Arvio: Turkasen hyvät syndroomat

Ihan pakko on huumorilla lastattu parituntinen vastaanotto pakko-oireiden parissa. Kirjava potilasjoukko on odottanut ihmetohtorille pääsyä yli vuoden. Odotukset ovat korkealla. Ainoa ongelma on, että tohtorin lento on myöhässä. Potilaat pistävätkin pystyyn oman ryhmäterapiaistuntonsa. He pyrkivät parantamaan toinen toisensa. Tässä sopassa on keittäjiä enemmän kuin tarpeeksi. Esityksen suurin suhari on viisikymppinen Ville. Rooli on kuin tehty Olli Suhoselle . Villellä on vimma laskea asioita. Hepulla on myös halu härkkiä muita. Hänelle ne ovat niitä kiukuttelevia kakaroita, joiden kanssa ei neuvotella. Puolustuksena toimii se, että ”jämsäläisille taksikuskeille se tulee selkäytimestä”. Reino puolestaan kärsii Touretten oireyhtymästä. Hänen suusta kuulemme koko kirjon kirosanoja, jotka täydentyvät värikkäillä navanaluisilla haistatteluilla. Pertti Takasen ärräpäiden päristykset tulevat yllätyksenä ja pyytämättä. Herkkähipiäisten korvia saattaa punoittaa jo väliaikaan mennessä. Tarja Lankisen näyttelemä Paula on bakteerikammoinen. Yhtä hyvin hän voisi olla oopperalaulaja, niin korkealta ja kovaa Lankisen likaa hylkivät parahdukset tulevat. Puvustaja Sonja Haromo on osuvasti pukenut Lankisen täysin valkoisiin vaatteisiin. Marian pitää tarkistaa vesihana, hella ja valot sataan kertaa ennen kuin on varma, jos silloinkaan. Satu Juvenin käsittelyssä Marian hengelliseen hahmoon piirtyy myös pirullisia piirteitä. Lilin sanoma ei jää epäselväksi. Hän toistaa lauseet. Jonna Säily muovaa hahmosta hauraan ja sympaattisen. Lilin pauloihin joutuu myös Patrik Leanderin esittämä Petri, joka pelkää yli kaiken viivojen päälle astumista ja vastapainoksi rakastaa symmetriaa. (Tiedän muitakin, joille sekainen kirjahylly on maailmanlopun alku. Älkää tuomitko meitä.) Leander liikkuu sulavasti pelkääjän paikan ja nautiskelijan välillä. Näytelmän ensi-ilta siirtyi, kun sairastelut haittasivat harjoituksia. Kyseessä onkin varsinainen ryhmätyö. Potilasporukka on lavalla yhtä aikaa suurimman osan näytelmästä. Runsas ja vauhdikas dialogi on armotonta eikä siinä ole sijaa virheille. Alkukankeuden jälkeen se rullaa mainiosti ja paineetta. Etenkin Suhonen pääsee esittelemään verbaaliakrobatiaa. Koko porukka selvästi nauttii sanailusta. Ohjaaja Anna-Maija Ojansivu onkin saanut joukon toimimaan hyvin yhteen. Esitys kehottaa meitä tutkailemaan itseämme ja miettimään käyttäytymismallejamme, ja miltä ne mahtavat muista näyttää. Kaikki me kaipaamme hyväksyntää, juuri sellaisina kuin olemme. Lopulta taitaa olla niin, että nauramme näytelmässä eniten juuri itsellemme, ja se jos mikä on tervehdyttävää. Siksikin Ihan pakko on turkasen hyvä näytelmä. Jämsänkosken teatteritalossa Laurent Baffien kirjoittama komedia Ihan pakko Suomennos: Reita Lounatvuori Ohjaus: Anna-Maija Ojansivu Esitykset 14.12. saakka.