Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Marjö Örn on säkenöivä ilopilleri – Aina nainen ei kuitenkaan ole ollut yhtä rohkea: "Olin arka ja hieman koulukiusattu lapsi"

Keski-Suomen vuoden nuorisoseuralaisella, Marjo Örnillä, on monta rautaa tulessa. Usein hän on siellä, missä tapahtuu – Satuverstaassa lapsia leikittämässä tai tanssittamassa, laulattamassa lapsia Jämsän Äijän aukiolla tai ihan missä vain. –Kotona tulee joskus palautetta, kun minulla on niin paljon kaikkea aina koko ajan päällä, mutta minkäs sitä ihminen itelleen mahtaa. Tykkään tuoda iloa muille, Örn naurahtaa silmät tuikkien. Lähes poikkeuksetta naisen kasvoja koristaa aito ja silmiin asti ylettyvä hymy, energisyys saa melkein hengästymään. Mistä se kaikki oikein kumpuaa? –Uskon, että iloisuusgeenini ovat karjalaista perua mummoltani. Muistan joskus kouluaikana, kun luokkamme kovis sanoi minulle, että "Marjo, sä hymyilet aina". Hymyllä saa koviksenkin huomion, hän kertoo. Jämsä yksi elämän parhaista päätöksistä Hän on etenkin lapsiperheille tuttu kasvo, mutta Örn ei suinkaan ole syntyperäinen jämsäläinen. Jämsään asettuminen on ollut kuitenkin yksi hänen elämänsä parhaista päätöksistä. Etelä-Suomessa kasvanut nainen muutti Jämsään rakkauden perässä 15 vuotta sitten. Örn kertoo olleensa arka ja hieman koulukiusattu lapsi. –Olen saanut kasvaa aivan valtavasti ihmisenä täällä ja saanut rohkeutta. En usko, että olisin uskaltanut lähteä mukaan eri toimintoihin niin aktiivisesti, jos olisimme muuttaneet isoon kaupunkiin. Tietyllä tavalla olen edelleen arka. Jännitän vieraita asioita, kuten vaikka ulkomailla matkustamista. Musiikki toimii terapeuttina Örn on ollut tämän syksyn uuden äärellä, kun hänestä on virallisesti tullut yrittäjä. Esiintymistä rakastava nainen on heittää keikkaa tanssittaen ja laulattaen ihmisiä, mutta päätyönään hänen on tarkoitus tehdä Foreverin Aloe vera -tuotteiden jälleenmyyntiä. 10-vuotiaan Moonan ja kohta kolme vuotta täyttävän Onnin äiti on onnellinen, että uskalsi repäistä itsensä irti tutusta ja turvallisesta työstä. Hänen mukaansa on onni, että Onni syntyi. –Olemme mieheni kanssa ainoita lapsia ja halusimme omalle tyttärellemme sisaruksen, jotta hän saisi kokea sen, mitä me emme ole kokeneet. Ollessani hoitovapaalla ymmärsin, etten haluakaan enää työskennellä päiväkodissa. Vaikka arki on hektistä, ei Örn ole ajautunut burnoutin partaalle tai stressaa turhista. Musiikki toimii naisen terapeuttina. –Jos olen väsynyt tai ärsyyntynyt, laitan autossa Evelinaa soimaan täysillä ja heilutan lantiota biisin mukana. Tulee varmasti pirteämpi olo. "Kaikkia ei voi miellyttää" Nainen ei haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä, mutta on opetellut vuosien varrella tärkeän taidon – sanomaan ei. –Välillä on todella vaikea kieltäytyä, kun minua pyydetään johonkin mukaan. Koska töitä riittäisi niin paljon kun jaksaisi tehdä, olen opetellut lopettamaan työnteon ja nauttimaan ajasta perheeni kanssa. Örnistä on ihana kulkea Jämsän kaduilla ja tervehtiä vastaantulijoita – ei haittaa, vaikkei kaikki olisi edes tuttuja. Ihan kaikki ihmiset eivät pysty ottamaan vastaan energisen ilopillerin olemusta. –Varmasti ärsytänkin joitain ihmisiä. Totta kai se korventaa, jos huomaan, ettei minusta pidetä. Tiedän kuitenkin, ettei kaikki voi millään miellyttää eikä ole tarkoituskaan. Ei kukaan tietysti voi aina olla iloinen. Etenkin väsyneenä kyyneleet vierivät helposti pitkin Örnin poskia. Suorapuheinen nainen ärsyyntyy, jos asioista ei voida puhua rehellisesti niiden oikeilla nimillä. –Olen minäkin välillä pahalla tuulella. Korotan ääntäni ja tulistun. Etenkin epäkohdat ja huono kohtelu saavat minut kuumentumaan. Örn täyttää ensi vuonna 40 vuotta. Hän on pitänyt viimeisten kolmekymppiskuukausien johdosta hyvän mielen päiväkirjaa ja miettinyt, miten elämä on häntä kohdellut. –Ei hirvitä yhtään. Lapsuuteni haaveammatti oli tulla isän jalanjäljissä rekkakuskiksi, mutta toisin kävi. Olen kuitenkin aina tykännyt päristimistä, joten viimeistään mummona ajan itselleni prätkäkortin ja huristelen menemään.