Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kuka pelastaa historiallisen aarteen? Miten vanhojen ruumisvankkureiden käy?

Siellä ne ovat, Jämsän vanhan hautausmaan vajassa. Upeat, hevosvetoiset ruumisvaunut ovat kuin viesti menneisyydestä mustine sametteineen ja ristikuvioineen. Katolla on linnunkakkaa, seinäverhojen kangas on repeillyt ja puuosien maalipinta ravistunut, mutta yhä vaunut herättävät syvää kunnioitusta. Kerrotaan, että vaunut olivat aikoinaan Palmrothin perheen omaisuutta ja ne teetettiin viime vuosisadan alussa Pietarissa. Vanhan jämsäläissuvun nykyjäsenet eivät tiedä vaunujen historiasta kuitenkaan mitään. Miksi ja ketä varten vaunut olisi valmistettu? Ensimmäinen virallinen merkintä kyseisistä vaunuista löytyy vuodelta 1912. Se löytyy Jämsän kirkkoneuvoston pöytäkirjasta. Tuolloin haudankaivaja A. Mäkinen on ilmoittanut neuvostolle hankkivansa ruumisvaunut omaan laskuunsa seurakuntalaisten käyttöön, maksua vastaan. Jo aiemmin, vuonna 1905 samainen Mäkinen oli esittänyt, että seurakunnalla tulisi olla käytössä ruumisvaunut. Silloin asia ei saanut riittävää kannatusta. Mistä vaunut ovat peräisin? Mäkinen siis hankki vaunut omissa nimissään. Mutta ostiko hän ne Palmrothin perheeltä, sitä tarina ei varmuudella kerro. Varmaa on, että kirkkoneuvosto antoi Mäkiselle luvan säilyttää vaunujaan kellotapulin alakerrassa. Vaunuja vuokrattiin omaisille aina silloin, kun menetys kohtasi perhettä. Kun aika jätti Mäkisestä, ruumisvaunut jäivät seurakunnan hoteisiin. Viimeinen vainaja, jota kärryillä kuljetettiin, oli ruustinna Kaarin Ristikankare . Vaunujen historia kiinnostaa Yrjö Heinoa , joka on liikennöitsijä kolmannessa polvessa. Hänen isänsä Viljo oli Jämsän viimeisiä hevosajureita. Muiden kuljetusten ohella Viljo Heinolta onnistui myös ruumisvaunujen kuljetus. Yrjö Heinolla onkin nyt unelma; vaunut pitää pelastaa ajan hampaalta. Kuka siis nappaisi kopin ruumisvaunujen kunnostuksesta? –Voisiko asia edetä jopa niin, että kärryt saataisiin ihan alkuperäiseen käyttöönkin? kysyy Heino. Seurakunta pitää vaunut itsellään Huolta vaunuista on ollut muillakin. Kahdesti niistä on tullut seurakunnalle ostotarjous. Kiinteistö- ja hautaustoimen johtokunta on tarjoukset käsitellyt. –Kanta on se, ettei seurakunta halua luopua vaunuista, toteaa kiinteistö- ja hautaustoimen päällikkö Tuija Pajunen . Vaunuista on tietoinen myös Keski-Suomen museo. Museolla ei olisi edes tilaa näin kookkaille vaunuille. Kaikkiaan vaunujen kunnostus konservointityönä maksaisi seurakunnalle sievoisesti, ja sen jälkeen niille täytyisi löytyä asianmukaiset tilat. –Hinta-arviota ei virallisesti ole tehty, mutta iso hintalappu se näin ollen olisi, sanoo Pajunen. Löytyykö yhteistyön voimaa? Yrjö Heinon mielestä jämsäläiset voisivat nyt näyttää yhteisvoimansa. Jos löytyisi hyvää tahtoa, sponsoreita ja kädentaitajia, vaunut olisivat vielä pelastettavissa. Heino näkisi isänsä ajamat vaunut mieluummin käytössä kuin vitriinissä. –Asiaan voisi tarttua vaikka joku miesten puutyöpiiri ja naiset tekisivät uuden verhoilut jonkun osaajan opastuksella, vihjaa Heino. Hän myös uskoo, että hankkeen valmistuttua moni olisi halukas käyttämään vaunuja viimeisellä matkallaan. –Varmaan joku hevosyrittäjä lähtisi tähän mieluusti yhteistyökumppaniksi. Edit: Korjattu nimivirhe Kaarin Ristikankare 7.12.2018 klo 13.32.