Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Rasavilli jumppari lähti eläkkeelle – Nyt on kuolemansiivouksen aika

Jämsän sairaalan fysioterapian osasto ei ole entisellään. Hassutteleva, kovaääninen ja rempseä kuntouttaja Arja Korvenranta siemaisi tiistaina lähtökahvit ja suuntasi eläkkeelle. Puoliksi savolainen ja puoliksi karjalainen nainen on tehnyt työtään täydellä sydämellä ja oman persoonansa likoon laittaen. Jumpparyhmiä vetäessä neuvot kaikuivat savon murteella "huoarat auki ja huoarat kiinni". –Välillä siitä on tullut hankaluuksia, kun ihmiset eivät ole ymmärtäneet kieltäni. Kerran yksi iäkäs asiakas oli ymmällään ihmetellyt hoitajalle, miksi minä olin puhunut huorin tekemisestä, vaikka hän ei ole sellaista koskaan harrastanut. Sen jälkeen päätin, ettei ilmaisua sovi käyttää joka paikassa, hän kertoo. Vitsaileva ja kepeä tyyli on Korvenrannan mielestä tärkeä osa työtä, sillä hänen suurin asiakasryhmänsä ovat olleet neurologiset pitkäaikaissairaat. –Huumori on keino keventää tilannetta ja auttaa ihmisiä jaksamaan raskaassa tilanteessa, hän miettii. Monet Korvenrannan asiakkaat ovat käyneet kuntoutuksessa vuosien ajan. Puhelias nainen kertookin nauraen, että pitkäaikaiset asiakkaat tietävät hänen elämästään melkein kaiken. Takana lähes 40 vuoden työura Työuraa Korvenrannalla on takanaan 38 vuotta, näistä lähes 30 vuotta Jämsän sairaalalla. Vuosikymmenten aikana fysioterapia on muuttunut täysin. Alkuvuosina asiakkaat laitettiin selänvenytyslaitteeseen, niskanvenytykseen ja lämpölampun alle. –Venytysten jälkeen heitettiin lämpimät savet päälle ja hierottiin lähes kaikki asiakkaat. Hoito oli passiivista ja jätti jälkensä käsiini kulumien muodossa. Vuosituhannen vaihteessa savet ja hieronnat unohdettiin ja siirryttiin tekemään harjoitusohjelmia ja motivoimaan asiakkaita itsensä auttamiseen. Mielikuva hieronnasta fysioterapian hoitomuotona elää kuitenkin sitkeästi vanhemman väen keskuudessa. Korvenranta kertookin, ettei ole pitkä aika, kun asiakas nakkasi tullessaan paidan pois hierontaa ajatellen. Yllätys oli melkoinen, kun luvassa olikin muunlaista fysioterapiaa. Huippuhetket säilyvät muistoina Pitkäaikaissairaiden kanssa tehtävä työ on pitkäjänteistä, asiakassuhteet voivat olla vuosien mittaisia. Tämän takia edistysaskeleet ovat merkityksellisiä asiakkaan lisäksi myös kuntouttajalle. –Olen saanut urani aikana kuntoutettua muutamia vuodeosaston potilaita käveleviksi ja kotiin. Ne ovat itsellekin hienoja ja mieleenpainuvia juttuja. Yksi uran unohtumattomista hetkistä sijoittuu vuodeosastolle 12. Korvenranta ihmetteli, miksi vuodepotilaalla oli käsipainot. Sängyssä potilas sitten jumppasi ahkerasti käsiä ja jalkoja. –Mietin, miksi hän ei kävele, kun pystyy kerran jumppaamaan. Pyysin toista hoitajaa avuksi ja nostimme potilaan pystyyn. Tukikärryä apuna käyttäen mies yllättäen lähti kävelemään omin jaloin ja meni käytävän päähän asti. Hän ei itsekään tiennyt, että pystyi kävelemään. Kuolemansiivousta ja kotihoitoa Korvenranta on päättänyt olla tiukkana. Hän ei aio palata työpaikalleen enää edes tuuraajan muodossa. Nyt on kauan odotettujen eläkepäivien aika. –Joku sanoi, että eläkkeellä tehdään perusteellinen kuolemansiivous. Sitä minä alan nyt tehdä, ettei kaiken turhan tavaran hävittäminen jää perikunnalle, hän kertoo naurun tuikkiessa silmissä. Siivouksen lisäksi suunnitelmissa on ottaa oma äiti kotihoitoon ja järjestää reilusti yhteistä aikaa lastenlasten kanssa. Oman aikansa nappaavat myös kunnallispolitiikka ja teatteriharrastus. –Voisi sitä kattoo mualimookin, muutakin kuin Kuopijjoo, hän suunnittelee. Edit: Korjattu savolaisen sanonnan kirjoitusasu 7.12.2018 klo 8.06 "Huumori on keino …keventää tilannetta ja auttaa ihmisiä jaksamaan …raskaassa …tilanteessa."