Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

"Suomalaista villaa hävitetään, koska se on arvotonta" –villapaidoissa piilee ongelma, jota harva tulee ajatelleeksi

On taas se aika vuodesta, kun päälle vedetään villapuserot ja sukat. Harvat niistä –edes itse neulotuista –kuitenkaan on valmistettu kotimaisesta villasta. Kemikaalicocktail-blogi kirjoitti marraskuussa siitä, miten pukeudumme ulkomailta tuotuun tehotuotettuun villaan samalla, kun kotimaista villaa poltetaan. Aihe on lähellä Myssyfarmin emäntä Anna Rauhansuun sydäntä. –Tiesin aiemminkin, että kaikkea villaa ei jalosteta. Havahduin tilanteeseen todella vasta viime tammikuussa, kun messuilla ruotsalainen tutkija tuli kertomaan, että Ruotsissa jopa 60 prosenttia villasta päätyy poltettavaksi. Ruotsissa aiheesta on puhuttu viime vuosina paljonkin. Esimerkiksi SVT ja Dagens Industri ovat kirjoittaneet villan hävittämisestä. Suomen luvuista Rauhansuulla ei ole tarkkaa käsitystä, mutta hän arvelee sen olevan jotain kolmanneksen tai yli puolen välillä. Suomen Lammasyhdistyksestä kerrotaan, että jatkojalostuksen ulkopuolelle jää karkeasti arvioiden noin puolet. Miksi ihmeessä? Kotimainen luonnonmateriaali onkin arvotonta –Villaa hävitetään, koska se on arvotonta. Miksi se on arvotonta, ei ole yksiselitteistä, Rauhansuu huokaa. Yksi syy on villasta lammastiloille maksettava hinta. Rauhansuu kertoo, että villasta saatetaan maksaa jopa alle euron verran kilolta. Myös Lammasyhdistyksestä vahvistetaan, että alhaisen hinnan takia villasta ei käytännössä saa palkkaa. –Lammastilallisista monet ovat taloudellisesti ahtaalla ja tekevät rankkaa työtä, ja villasta maksetaan vähemmän kuin mitä sen käsittelyn vaatimat kulut ovat. Tilallisilla pitää olla ansaintalogiikka, Rauhansuu toteaa. Lisäksi jatkojalostukseen ei välttämättä ole kapasiteettia. Kotimaista tekstiiliteollisuutta on ajettu alas jo vuosikymmenet, joten kun tuotanto on muualla, myös raakamateriaali hankitaan muualta. Kotimaista villaa taas on hankala käyttää valmisvaatteissa tilanteessa, jossa siitä ei saada jalostettua neulekoneille soveltuvaa lankaa. –Villaketjussa on monta ongelmaa. Ei ole sellaista kehräämöä, jolla olisi tahtotilaa erotella eri rotujen villat ja tuotteistaa ne, Rauhansuu selittää. –Ala tarvitsee myös isompia hankkeita ja investointeja, jotta tilanne saataisiin korjattua. Edes Pohjoismaiden suurin kehräämö Novita ei valmista täysin kotimaista lankaa. Maaseudun tulevaisuus -lehden tammikuisessa artikkelissa lankatalo vetoaa kotimaisen villan heikkoon saatavuuteen, hintaan ja kuluttajien toiveeseen. Käyttämänsä kotimaisen villan Novita pesettää Englannissa asti. Esimerkiksi juuri isomman tuotannon vaatimia tarpeeksi isoja pesupaikkoja ei ole ollut. –Nyt tosin Pirtin kehräämö on juuri investoinut uuteen pesupaikkaan, joten tilanne toivottavasti paranee. Myytti suomalaisesta villasta ei pidä paikkaansa Jotta suomalainen villa päätyisi taas vaatteisiin, kuluttajien tulisi haluta ostaa sitä. Villaa vaivaavat myös myytit, jotka Rauhansuun mukaan eivät pidä paikkaansa. Suomenlampaan villaa pidetään karheana ja kutittavana, ja monesti myös muistutetaan, ettei se kestä vaikkapa sukkien vaatimaa kulutusta. –Oikein huolehdittuna suomalainen villa voi olla liki merinon veroista, yhtä pehmeää. Puhdas villa ei kestä rajua hankausta esimerkiksi sukissa, mutta sitä voi vahvistaa nailonilla. Neuleissa ja asusteissa puhdas villa kestää, Rauhansuu selittää. –Jos villasta maksettaisiin kunnon hinta lampureille, ja laadukkaasta villasta vielä enemmän, se motivoisi huolehtimaan villasta ja parantaisi laatua entisestään. Karheaakin villaa voisi käyttää myös vaikkapa matoissa tai eristeinä hävittämisen sijaan. Myssyfarmin emäntä suhtautuu kuitenkin tilanteeseen optimistisesti. –Kotimainen villateollisuus samoin kuin vaateteollisuuskin on ajettu lähelle kuolemaa, mutta vielä ne on mahdollista pelastaa. Uskon, että muutaman vuoden päästä olemme tilanteessa, jossa suomalaisesta villasta voidaan valmistaa lankaa, kankaita ja vaatteita.