Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Pystymmekö ihmeisiin? Jämsän itsenäisyyspäivän juhlapuheissa pohdittiin, millaiset elämän edellytykset me luomme tuleville sukupolville

–Toimimmeko ajoissa, pystymmekö ihmeisiin? Jämsän kaupungin tekninen johtaja Tarja Kuisma pohti itsenäisyyspäivän juhlan tervehdyssanoissaan. Kuisma totesi, että maailmanjärjestys on sekaisin, ja ääri-ilmiöt ovat nostaneet päätään eri osa-alueilla. Ilmastonmuutoskin puhuttaa. Samojen teemojen ympärillä Kuisman jälkeen jatkoi juhlapuhujaksi pyydetty kulttuurivaikuttaja Risto Hakola . Hakola vei yleisönsä ensin aikamatkalle menneeseen ja sitten nykyisyyteen. –Historia on historiaakin, kipeäkin. Emme saa lakaista kipeitäkään asioita maton alle, vaan haluamme tietää, myös yrittää ymmärtää, vaikka emme tapahtumia hyväksyisikään, hän totesi. Hakola myös sanoi, ettei kenenkään tarvitse pyytää anteeksi sadan vuoden takaisista tapahtumista. Ne ovat mennyttä, eikä sisällissodan tapahtumiin osallistuneita ole enää keskuudessamme. –Nyt kun olemme mielestäni kokeneet sadan vuoden takaiset tapahtumat Suomessa ja myös Jämsässä yhteiseksi, traagiseksi kertomukseksi, on meidän mahdollisuus vaalia tuon ajan muistoa suremalla tapahtunutta vihaamisen sijaan. Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Millainen on tulevaisuus? Juhlapuheessaan Hakola otti Kuisman tavoin puheeksi ilmastonmuutoksen. Hän myös pohti, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, jos syntyvyyden lasku maassamme jatkuu. –Tällä hetkellä 44 sadasta suomalaisesta tekee töitä, eli karkeasti sanottuna elättää kaikki 100 suomalaista. Jos työssä käyvien suhteellinen osuus yhä vähenee, niin voiko nykyisenlainen hyvinvointiyhteiskunta enää järjestää palvelunsa, kuten kasvavan vanhushuollon. Jämsäkin taistelee olemassaolostaan. Työ- ja opiskelupaikat keskittyvät isoihin keskuksiin, mikä lyö Hakolan mukaan pahemman kerran päin Jämsän Äijän kasvoja. –Minkälainen on maailma sadan vuoden kuluttua, jolloin ihmisen eliniän lisääntyessä usea nykyinen jämsäläisvauvakin on yhä elossa? Hakola pohtii, vältymmekö Suomessa maahanmuutolta, hallitsemattomalta tai hallitulta, mutta sillä seurauksella, että väestöä on enää kolme miljoonaa, ja heistäkin valtaosa vanhuksia. Onnistutaanko kehittämään robotteja, jotka vaihtavat vaippoja palvelutaloissa ja opettavat itseohjautuvia lapsia koulussa. Voisiko teatteriesityksenkin tehdä robottien avulla? –Vai elämmekö Suomessa robottiavun sijaan yhä viiden miljoonan asukkaan kansakuntana, josta noin kolme neljäsosaa kuuluu niin sanottuun kantaväestöön, noin neljännes on pitkälti työikäisiä maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään, jotka on kotoutettu suuritöisesti ja yhteisiä verorahoja reippaasti vievästi, eli niin hallitusti kuin nyt voi ajatella yhteiskuntamme yhteisiin arvoihin, koulujärjestelmäämme ja työelämään. Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Emme saa olla itsekkäitä –Tulevaisuutemme on taitekohdassa, Hakola toteaa. Hän sanoo, että voisi itsekkäästi todeta, että ilmastonmuutos tai väestörakenteen vinoutuminen ei koske häntä. Hänhän ehtii kyllä pois ja hoitajia piisaa hänen elinaikanaan. –Mutta niin itsekkäitä emme saa olla, sillä eikö meidän iso tehtävämme täällä ole pedata jälkipolvillemme edellytyksiä elämiseen. Tätä samaahan tekivät sotilaamme ja myös muut muissa tehtävissä vajaat 80 vuotta sitten, kiitos heille. –Eikä meidän tarvitse uhrata henkeämme tai terveyttämme kuten niin monen heistä, joista lähes sata tuhatta kuoli ja yli sata tuhatta sai pysyvän vamman. Meille riittävät vähemmät uhraukset, hän jatkaa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Jämsä on erinomainen paikka Lopuksi Hakola loi vielä uskoa tulevaisuuden Jämsään. –Me kaikki tiedämme, minkälainen olisi vireä Jämsä. Tuon tulevaisuuskuvan maalaamiseen ei paljoa mielikuvitusta tarvita. Hakola sanoo, että nyt on selviytymistaistelun ja torjuntavoiton aika. Jämsässä on pidettävä kynsin ja hampain kiinni siitä, että lapsilla ja nuorilla riittää mahdollisuuksia harrastaa. Vahvuuksien kautta Jämsä voi houkutella uusia asukkaita. –Jämsä on edelleen palveluiltaan ja ympäristöltään hyvä tai jopa erinomainen paikka elää.