Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Podcast Kaupallinen yhteistyö

Vuolasvirta-palkittu Sanni Luhtala tietää, että koirankasvatus on osin arpapeliä – Jämsäläinen on ylpeä saavutuksestaan: "Tämä on ollut tavoitteeni"

Koirankasvatus on valintoja, joiden lopputuloksesta ei ole takuita. Vaikka miten yhdistää paperilla toisilleen sopivat yksilöt, voivat syntyvät pennut olla sairaita tai jotain muuta, mitä kasvattaja on odottanut. –Täydellistä koiraa en ole vielä saanut, toteaa Sanni Luhtala . Sileä- ja karkeakarvaisia kettuterrierejä kasvattavan jämsäläisen kennel Zanniskan työ sileäkarvaisen terrierirodun parissa palkitaan tänään lauantaina Helsingin Messukeskuksessa Lauri Vuolasvirta -palkinnolla. Palkinto on Suomen Kennelliiton korkein huomionosoitus ansioituneille suomalaisille koirankasvattajille. –Olen ylpeä. Tämä on ollut pitkän ajan tavoitteeni. Vuolasvirran saanti vaatii muutakin kuin näyttely- ja koetuloksia. Kennelneuvoja on käynyt ja tarkastanut tilani ja rotujärjestökin on puoltanut palkitsemista. Huomionosoituksen Luhtala aikoo Helsingissä noutaa kasvattinsa Panun kanssa. 4-vuotias Panu, eli Zanniskan Bonanza on Luhtalan mielestä lähellä sitä, mitä hän koiralta hakee. –Se on oikean kokoinen, ryhdikäs ja mittasuhteet miellyttävät minua. Luhtala pyrkii kasvatuksessaan siihen, että koirat ovat ulkonäöltään rotumääritelmän mukaisia, mutta niiden pitää myös ymmärtää jotain käyttöpuolesta. Kettuterrieri on englantilainen metsästysrotu, joka kehitettiin luolametsästykseen. Rotu on Luhtalan harmiksi jakautunut yhä enemmän näyttely- ja käyttölinjoihin. Siksi jämsäläinen yhdistää jalostuksessaan rohkeasti eri linjoja, vaikka kaikki eivät sitä aina ymmärrä. –Minulla on kasvatuksessani paljon kriteerejä. Saisin helpommin tuloksia, jos panostaisin vain esimerkiksi käyttöpuoleen. Zanniskan kennelin sileäkarvainen kantanarttu Iines tuli Luhtalalle metsämieheltä. Koirasta tuli kuitenkin sekä muoto- että käyttövalio. –Kaikki Vuolasvirta-palkintoon kerätyt pisteet tulevat Iineksen jälkeläisistä. Minusta metsästysrotuisen koiran pitää ymmärtää riistan päälle. En käytä jalostukseen urosta, jos sillä ei ole yhtään riistaviettiä. Ensimmäisen pentueen Luhtala kasvatti vuonna 2006, ja tähän päivään mennessä pentueita on rekisteröity 14 kappaletta. Näistä kaksi on karkeakarvaisia. Luhtala näkee paljon vaivaa tuloksien eteen. Hän on esimerkiksi käyttänyt myytyjä kasvattejaan omalla kustannuksellaan näyttelyissä, että hän saa mustaa valkoiselle niiden ulkonäöstä. Yleisesti hän sijoittaa jokaisesta pentueesta koiran, josta voisi tulla linjojen jatkaja. Kotona hänellä on tällä hetkellä 11 koiraa. –Pennuille ei ole välttämättä helppo löytää koteja. Rotu ei sovi kaikille, eikä myyminen ole muutenkaan kivaa. Joskus koiria palautuu kasvattajalle, vaikka ne olisi jo kerran myyty. Panunkin Luhtala osti takaisin itselleen, koska sen omistaja koki, ettei hänellä ole tarpeeksi aikaa koiralle. Rotu on myös haasteellinen, koska kaikki yksilöt eivät tule toimeen muiden koirien kanssa. –Jos koirat ottavat yhteen, jälki on rumaa. Muuten kettuterrieri on ihana sylikoira, ihmisen paras kaveri. Luhtalan mielestä kettuterrieri on perusterve rotu, mutta aktiivisuutensa takia se on kovin tapaturma-altis. Hänelläkin on muutama kasvatti jäänyt esimerkiksi auton alle. –Minä tutkitutan koiriltani yleensä silmät ja polvet. Lonkkiakin olen kuvannut, vaikka niitä ei olisi pakko. Kasvattaja kuitenkin päättää ja on vastuussa siitä, mitä koiria yhdistelee.