Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kauhun ajan loppunäytös – Jämsässä roihahti 1920-luvulla lehtisota

Oli hyvin harvinaista 1920-luvulla, että maalaispitäjässä ilmestyi peräti kaksi sanomalehteä. Mutta Jämsässä ilmestyi. Syynä ei ollut niinkään lukijoiden suuri tiedonjano, vaan mahtisukujen keskinäinen valtataistelu. –Tai niin on luultu. Sukujen kiistat olivat kuitenkin vain osasyy, sillä taustalta löytyi muutakin, kertoo pro gradu -työnsä aiheesta tehnyt Jorma Saraman . Saramanin mukaan lehtisodan takaa paljastui sisällissodan jälkinäytös. Kaksi porvarileiriä kävi keskenään sanasotaa omien lehtiensä palstoilla. Ilmoilla oli rajua parjaamista ja häpäisyä. Toinen kiista-alustoista oli Jämsän Sanomat , jonka suurin omistaja oli liikemies Joonas Vuolle-Apiala . Vasta-aviisiksi perustivat suurtalolliset oman lehtensä vuonna 1925. Sen nimi oli Vanha-Jämsä . Mahtisukujen aikakausi Kovin tuulista aikaa elettiin Jämsässä sata vuotta sitten. Takana oli sisällissota, joka jätti raskaat jäljet paikkakunnalle. Jako punaisiin ja valkoisiin oli selkeä. Mutta porvarit jakaantuivat keskenäänkin kahteen leiriin. Toisaalla olivat ne, joilla oli vanhastaan yritystoimintaa ja paljon vaikutusvaltaa. Vuolle-Apialan suku omisti esimerkiksi kaksi koulua, kansanopiston ja yhteiskoulun. Toisaalla oli suuri joukko muita "Jämsän komiita" isäntiä. Tämän joukon etunenässä oli Konkolan suku. Komeita olivat isojen isäntien aikaansaannoksetkin, kuten kartanot ja Kansallistalo. Isännät olivat kunnostautuneet myös suojeluskunnassa sisällissodan aikana. Sisällissodan rintamalta palasi kotiin Joonas Vuolle-Apialakin. Hän ei hyväksynyt kotirintamalla tapahtunutta oman käden oikeutta, vaan koetti saada terroriin syyllistyneet vastuuseen punaisten teloituksista. Vuolle-Apiala jopa osti työväentalon auttaakseen työväenyhdistyksen velkapinteestä. Seuraavana talvena talo kuitenkin tuhopoltettiin, tekijöitä ei saatu koskaan selville. Sanoja ei säästelty Kiihkeisiin vuosiin sisältyi koulurahojen kähmintää, huhupuheita, ilmiantoja, häätöjä, irtisanomisia ja eriasteisia oikeusprosesseja. Kaikkea tätä käsiteltiin molemmissa lehdissä. Katsantokanta riippui täysin taustayhteisön näkemyksistä. Artikkeleiden objektiivisuus ei ollut tuohon aikaan edes kaunis tavoite. –Kuntapolitiikan käsittely lehdissä oli silti melko siistiä. Mutta kun mentiin henkilöiden persooniin, sanoja ei säästelty, kertoo Saraman. Parjauskirjoittamisen mestari oli piirieläinlääkäri U. J. Hakkila Vanha-Jämsässä . Hänen säilänsä kohdistui nimenomaan Vuolle-Apialaan. Uhkaus tuntui toimivan Lehtisota päättyi 1928. Saraman on löytänyt ratkaisevan artikkelin Jämsän Sanomista , johon riitely lehtien kautta päättyi. Se oli silloisen päätoimittaja Leskelän uhkaus paljastaa Vanha-Jämsän taustalla olleiden suojeluskuntalaisten hirmuteot. –Uhkaus tuntui toimivan, ja herjakirjoitukset hiljenivät Vanha-Jämsässä . Sen sijaan Jämsän Sanomien tykitys vielä jatkui jonkin aikaa. Pääkohteeksi joutui kappalainen Kaarlo Ristikankare , ja näin kiista ajautui kirkkopoliittiseksi. Saramania on ihmetyttänyt, että esimerkiksi Jalmari Saari säilytti asemansa Jämsän Maataloustuottajien puheenjohtajana 1920-luvun alkuun asti. Muissa luottamustoimissaan hän jatkoi tapaturmaiseen kuolemaansa asti. –Luottamustoimissa vaikuttaminen ei voinut tarkoittaa muuta, kuin että hänellä oli muiden isäntien tuki takanaan. Molemmat lehdet ilmestyivät vuoteen 1930, jolloin ne yhdistettiin. Lehtien taustalla olleet Joonas Vuolle-Apiala ja Sulo Konkola kuolivat samoihin aikoihin.