Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Eurovaalikone Podcast Kaupallinen yhteistyö

Näin runoilijan tyttärestä tuli nörttien esiäiti ja maailman ensimmäinen koodari – Ada Lovelace oli aikaansa edellä

Maailman ensimmäisenä ohjelmoijana pidetty Augusta Ada Byron oli jo syntyessään, 10.12.1815, julkisuuden henkilö. Hänen isänsä George Gordon Byron oli kuuluisa runoilija ja villistä seuraelämästään tunnettu mies, eräänlainen oman aikansa rocktähti. Lordi Byronina tunnettu mies sai komealla ulkomuodollaan ja henkevyydellään vaimonsa Anne Isabellan ohella lukuisat muutkin naiset rakastumaan itseensä. Lordi Byron piti vapaista seksisuhteista ja oli kova tuhlaamaan rahaa. Tammikuussa 1815 solmittu avioliitto ei saanut lordia pysyvästi muuttamaan elämäntapojaan. Niinpä lady Byron jätti miehensä jo tammikuussa 1816, Ada-vauvan ollessa noin kuuden viikon ikäinen. Äiti ja tytär muuttivat äidin vanhempien luo Keski-Englantiin. Avioliitto ei koskaan päättynyt virallisesti. Lordi Byron pakoili velkojiaan manner-Euroopassa loppuikänsä, vuoteen 1824 saakka. Haave lentämisestä Adan äiti pelkäsi tyttären perivän Byronien vilkkaan mielikuvituksen ja taipumuksen ”runolliseen mielenlaatuun” eli ailahtelevuuteen. Piirrettä oli esiintynyt muissakin suvun jäsenissä. Lady Byron uskoi luonnontieteisiin ja matematiikkaan suuntautuvien opintojen suitsivan tyttären mahdollisesti turhan vilkasta mielikuvitusta. Toive oli kuitenkin turha. Jo 12-vuotiaana Ada haaveili lentämisestä ja pohti, miten siihen soveltuvan koneen voisi rakentaa. Ada vietti suurimman osan lapsuudestaan maaseudulla, suojassa seurapiirien juoruilta. Vuonna 1833, 17-vuotiaana, hänen oli äidinkin mielestä aika astua Lontoon seurapiireihin. Mahdollinen avioitumisikä ei ollut enää kaukana. Lontoossa asui tuohon aikaan noin miljoona ihmistä, joista vain viitisentuhatta kuului yläluokkaan. Varteenotettavia aviomiesehdokkaita ei ollut loputtomasti. Adan älyllisen kehityksen kannalta tärkeä uusi seurapiirituttavuus oli skotlantilainen matemaatikko Mary Somerville . Tuolloin jo yli 50-vuotias Somerville oli aikanaan todellinen poikkeus: nainen, josta tuli oman tieteenalansa huippu, vaikkeivät vanhemmat ja ensimmäinen aviomies mitenkään kannustaneet häntä opinhaussa. Matematiikka oli naisten yhteinen kiinnostuksen kohde, ja 35 vuoden ikäerosta huolimatta he ystävystyivät. Vielä tärkeämpi kohtaaminen tapahtui pari kuukautta myöhemmin, 5. kesäkuuta 1833. Ada osallistui tiedemies Charles Babbagen kodissa järjestettyyn illanviettoon. Tuolloin 44-vuotias leskimies Babbage kestitsi mielellään aikansa rikkaita, kuuluisia ja älykkäitä. Tuttavapiiriin kuuluivat muun muassa hänen etunimikaimansa Darwin ja Dickens . Vieraat kuuntelivat mielellään Babbagen ”hullun tiedemiehen” juttuja. Hänellä oli kuitenkin taka-ajatuksena päästä läheisiin väleihin mahdollisten rahoittajien kanssa. Ada ja Charles Babbage ystävystyivät pian ensikohtaamisensa jälkeen. Heidän kirjeenvaihtoaan on säilynyt runsaasti. Unelma tarkasta laskukoneesta Babbage oli saanut rahoituksen differenssimenetelmällä toimivan laskukoneen rakentamiseen jo kymmenen vuotta aikaisemmin. Hammasrattaat olivat tärkeä osa koneen mekaniikkaa. Babbage rakensi koneen osittain valmiiksi, mutta edes sen toinen versio ei täysin valmistunut hänen elinaikanaan. Vasta vuonna 1991 differenssikoneesta rakennettu rekonstruktio osoitti sen toimivan Babbagen kuvaamalla tavalla. Tavatessaan Adan ensi kertaa Charles Babbage suunnitteli jo rakentavansa uudenlaisen, differenssikonetta paremmin laskuvirheitä minimoivan ja tuloksia laskutoimitusten välillä automaattisesti siirtävän koneen. Hän nimitti sitä analyyttiseksi koneeksi. Yksi differenssikoneen ongelmista on, että sillä ei voi laskea tarkasti päättymättömien desimaalilukujen laskutoimituksia. Esimerkiksi luku 1/3, desimaalilukuna 0,333..., ja samankaltaiset luvut tuottavat differenssikoneessa pitkistä laskutoimituksista epätäsmällisiä tuloksia, joissa virheet kertautuvat. Lisää virhemahdollisuuksia aiheuttaa se, että kone ei pysty tekemään pitkiä laskutoimitusten sarjoja itsekseen, vaan ihmisen on aina edellisen tuloksen saatuaan syötettävä koneeseen seuraavat luvut. Babbage arveli analyyttisen koneen ratkaisevan nämä ongelmat. Idea reikäkortteihin kutomakoneesta Tärkeä uutuus analyyttisessa koneessa olivat reikäkortit. Babbage sai idean niiden käyttämiseen vuonna 1801 esitellystä, ranskalaisen Joseph-Marie Jacquardin suunnittelemasta kutomakoneesta. Jacquardin kutomakoneessa 24 000 reikäkorttia käytettiin ohjaamaan erilaisten, hyvinkin monimutkaisten kuvioiden tuottamista kankaaseen. Vuodesta 1840 lähtien Charles Babbagen ylpeys olivat muutamat kutomakoneella tehdyt, koneen keksijää Jacquardia esittävät muotokuvat, jotka hän oli onnistunut ostamaan. Analyyttisessa koneessa reikäkortteja olisi kolmenlaisia: yksiä käytetään aritmeettisiin laskutoimituksiin, toiset edustavat numeraalisia vakioita ja kolmannet siirtävät lukuja varastosta aritmeettisia laskutoimituksia varten käytettäväksi ja takaisin varastoon. Loogikko antoi yksityisopetusta Vuonna 1840 Ada oli jo naimisissa, Lovelacen kreivitär ja kolmen lapsen äiti. Vuosi oli merkittävä sekä hänen että Babbagen tieteelliselle elämälle. Ada oli jo pitkään etsinyt itselleen yksityisopettajaa, joka voisi perehdyttää häntä yhä paremmin matematiikan saloihin. Yliopistossa hän ei voinut opiskella, kuten eivät naiset yleensäkään tuohon aikaan todella harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta. Opettajaksi saatiin lopulta Augustus De Morgan , mies, jonka mukaan myöhemmin nimettiin tunnetut logiikan päättelysäännöt, De Morganin lait. De Morgan hoiti opetustehtävänsä kunnialla, mutta oli myös huolissaan siitä, miten matematiikan syvällinen opiskelu vaikuttaisi Adan terveyteen. Euroopassa uskottiin yhä yleisesti, että naisilla ei ollut riittävästi fyysistä voimaa kestää tiiviin älyn harjoituksen aiheuttamia rasituksia. ”Ohjelma” syntyi sivuhuomautuksiin Saman vuoden syksynä Charles Babbage aloitti pitkän matkansa Euroopan halki Torinoon, Italiaan. Hän ei tuntenut saavansa kotimaassaan tarpeeksi edes henkistä tukea työskentelylleen. Torinossa hän kohtasi kaipaamansa matemaatikkoyhteisön. Babbagea isännöinyt Giovanni Plana ehdotti, että matemaatikko Luigi Federico Menabrea voisi osallistua hänen työhönsä analyyttisen koneen kehittämisessä. Menabrea ryhtyikin tuumasta toimeen, ja hänen ranskankielinen artikkelinsa analyyttisesta koneesta ilmestyi lokakuussa 1842 sveitsiläisessä Biblitothèque Universelle de Genève -lehdessä. Ada Lovelace innostui Menabrean artikkelista ja päätti kääntää sen englanniksi. Scientific Memoir -lehdessä 1843 julkaistu käännös käsitti lopulta 8 000 sanaa. Lisäksi Lovelace Babbagen kannustamana täydensi artikkelia omilla huomautuksillaan. Niille kertyi mittaa yli tuplaten alkuperäiseen artikkeliin verrattuna, noin 20 000 sanaa. Huomautukset on merkitty aakkosten kirjaimin A-G. Huomautus G sisältää laajan ja perusteellisen kuvauksen kokonaislukupotenssien summan laskemiseen käytettävien Bernoullin lukujen laskemisesta. Huomautus sisältää niin täsmälliset ohjeet Bernoullin lukujen tuottamiseen analyyttisella koneella, että monet pitävät sitä maailman ensimmäisenä tietokoneohjelmana. Charles Babbage mainitsee päiväkirjassaan, että tarjoutui muotoilemaan huomautus G:n Ada Lovelacen puolesta säästääkseen tämän vaivoja. Emme tiedä, suostuiko Lovelace pyyntöön emmekä voi olla sataprosenttisen varmoja, että kohta G on kokonaan hänen omaa työtään. Hänen ja Babbagen välinen kirjeenvaihto kuitenkin osoittaa, että Ada työskenteli Bernoullin lukujen parissa ja muun muassa korjasi alkuperäiseen käsikirjoitukseen päätyneitä merkittäviä virheitä. Idea analyyttisesta tietojenkäsittelystä Ada Lovelace ymmärsi analyyttisen koneen käyttökelpoisuuden muuhunkin kuin matematiikkaan. Hän esimerkiksi ajatteli, että sen avulla musiikkia voisi ilmaista täsmällisessä muodossa, ennakoiden digitaalisen musiikin aikakautta. Tällaista matemaattiseen ongelmanratkaisuun keskittynyt Babbage ei miettinyt. Lovelacen ajattelussa data ja sen analysointi ovat jo selvästi erotettavissa toisistaan. Hän myös tähdensi huomautuksissaan, että analyyttinen kone ei itsessään pysty luomaan mitään, vain käsittelemään sille annettuja tietoja. Näin tietokone ei koskaan yllättäisi meitä. Nykyaikaisen tietojenkäsittelyn pioneerinä tunnettu Alan Turing siteerasi Lovelacen ajatuksia muistiinpanoissaan noin sata vuotta myöhemmin. Hän kuitenkin huomautti, että ihminen voidaan huijata ”yllättymään” tietokoneen toimista. Tämän ajatuksen pohjalle syntyi idea kuuluistasta Turingin testistä. Avuntarjous koneen rakentamiseksi Charles Babbage ei ollut kovin diplomaattinen luonne eikä menestynyt etsiessään rahoittajia analyyttisen koneen rakentamiseksi. Hän oli varakas mies, mutta näin suureen projektiin ei hänelläkään olisi riittänyt varoja. Ada Lovelace tarjoutui 15. elokuuta 1843 päivätyssä kirjeessä hoitamaan rahoituksen etsimisen ja muun koneen rakentamiseen liittyvän viestinnän, jotta Babbage voisi keskittyä pelkästään tieteelliseen työhön. Hän kenties aavisti, että tämä olisi ainoa keino saada kone joskus valmiiksi. Babbage kieltäytyi tarjouksesta, vaikka heidän ystävyytensä ja yhteistyönsä jatkuikin. Analyyttista konetta ei koskaan rakennettu. Sairaus ja kivut leimasivat Ada Lovelacen viimeisiä elinvuosia 1850-luvun taitteessa. Ada sairasti kohtusyöpää, joka lopulta veikin hänen henkensä vain vähän ennen 37. syntymäpäivää. Kuninkaallinen kreivitär Ada Lovelace syntyi 10. joulukuuta 1815 ja kuoli 27. marraskuuta 1852. Hän oli syntyjään nimeltään Ada Byron ja 8. heinäkuuta 1835 vietetyistä häistään lähtien Ada King. Vuonna 1838 kuningatar Victoria korotti Adan aviomiehen William Kingin aatelisarvoa Lovelacen kreiviksi, jolloin Adasta tuli Lovelacen kreivitär. Hänen aviomiehensä William King oli opiskellut Cambrdigen yliopiston Trinity Collegessa, kuten myös Charles Babbage ja Adan isä lordi Byron. Ada sai Williamin kanssa kolme lasta: Byron syntyi 1836, Annabella 1837 ja Ralph 1839. Muutaman avioliittovuoden jälkeen kreivitär huomasi, ettei hänen miehensä ollutkaan sellainen nerokas tieteellinen ajattelija, josta olisi ollut työtoveriksi matemaattisten pulmien ratkomisessa. Häntä ärsytti miehen kunnianhimottomuus. William kuitenkin arvosti vaimonsa tieteellistä työtä. Hänen ehdotuksestaan Ada Lovelace ylipäänsä merkitsi Menabrean artikkelista tekemäänsä käännökseen oman nimensä. Keskiajan kirkonrakentajien tapaan Adallekaan ei tullut mieleen kerätä nimellään kunniaa aikaansaannoksistaan. Juttu on julkaistu Tekniikan Historiassa 1/2016.