Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Jämsäläiset Himos Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Lapsille Aapeli-myrskyn pyryttämä lumi toi pulkkamäkiriemua, omakotitaloasujille kinoksittain kolattavaa

Vitikkalan koulun kyljessä olevalle pulkkamäelle johtaa Aapeli-myrskyn maahan heittämän lumen seassa kapea polku. Mäen huipulla lumiraja ulottuu reippaasti yli nilkan ja välillä jalka humpsahtaa vieläkin syvemmälle tuulen kasaamaan kinokseen. Vaikka laskijoita mäessä ei keskiviikkoaamuna ole montaa, iloiset huudahdukset kantautuvat jo parkkipaikalle. Lastensa kanssa vapaapäivänä pulkkamäkeen lähtenyt Nelli Voutila arvelee, että puuskainen, poskia nipistelevä tuuli on syy sille, miksi muita laskijoita ei näy. –Vaikka kyllä täällä tarkenee, kun vain pukee paljon vaatetta päälle. Ovathan nämä nykyajan ulkovaatteet niin hyviä, ettei näistä tuuli tule läpi, Voutila sanoo ja työntää vauhtia keinussa istuvalle Enna-tyttärelleen. Isoveli Roni häärii lumen seassa kiipeilytelineellä. Posket ovat punaiset, mutta muuten tuuli ei ole haitannut. Mäessä lapset ovat jo kertaalleen käyneet ja nyt on meneillään hetken tauko mäen viereisellä leikkikentällä. Vaikka pian mäki kutsuu taas. –Pulkka jää tässä hangessa jumiin, mutta onneksi lapsilla on liukurit mukana. Niillä laskeminen onnistuu hyvin, Voutila kertoo. Uurastusta omakotitaloasujille Pulkkamäen kahdelle laskijalle Aapeli-myrskyn tupruttama lumi on ollut ilon ja riemun aihe. Viereisellä omakotialueella maahan runsaana satanut lumi taas teettää paljon työtä. Pertti Gylldén kertoo kolanneensa pihaansa jo puolen tunnin ajan ja tekemistä riittää yhä. –Ajattelin jos sitä tekisi vielä polun takapihan puuvarastolle asti. Siinä meneekin sitten tovi, Gylldén miettii. Kun säätiedotuksessa tiistai-iltana luvattiin Jämsäänkin kovaa tuulta ja pyryä, Gylldén katsoi parhaaksi siirtää auto varmuuden vuoksi tavalliselta paikaltaan pihan perältä lähemmäs ajotietä. Jos takapihan vanhat ja suuret puut olisivat sattuneet kaatumaan tai tiputtamaan oksia, autolle olisi voinut käydä huonosti. –Onneksi ei mitään käynyt ja olen päässyt lumenluontihommiin. Eilen lumi oli nuoskaista ja raskaampaa kolata kuin mitä se on tänään ollut, Gylldén kertoo urakkansa keskeltä. Toisaalla samalla asuinalueella lumilapion varteen on tarttunut myös Ilmo Mäkinen . –Oli pihassa jo eilenkin paljon lunta, mutta silloin ei tarvinnut lähteä mihinkään, niin en tullut lapioimaan. Nyt piti tulla pihaa siivoamaan, että pääsee kauppareissulle, Mäkinen kertoo ja nojaa hetkeksi lumilapioonsa. Hetken tauko tekeekin hyvää, sillä Mäkinen kertoo lapioineensa lunta jo pidemmän tovin ja vielä olisi jäljellä pieni kaistale. Silmämääräisesti arvioituna lunta on satanut parikymmentä senttiä. –Selän päälle tämä lapioiminen kyllä ottaa, Mäkinen summaa. Liukurilla lasku sujuu vauhdikkaasti Vitikkalan koululla pulkkamäen huipulla tuuli puhaltaa lujasti. Roni Voutila laskee liukurinsa lumikinoksen päälle ja ottaa vauhtia. –Lapset olivat jo odottaneetkin lunta. Aiemmin olemme pulkkailleet vain omassa pihassa, joten tämä on mukavaa vaihtelua, äiti Nelli Voutila kertoo. Liukurin kanssa Ronin mäenlasku sujuu vauhdikkaasti ja venyy pitkäksi. Kun vauhti vihdoin lakkaa, nauravainen poika kellahtaa lumeen. Sitten vain liukuri kainaloon ja takaisin huipulle. –Kerran voit vielä laskea. Sitten pitää lähteä lämmittelemään, Voutila ohjeistaa. Roni alkaa valmistautua seuraavaan ja viimeiseen laskuun. Miten laskija itse arvioi aamupäivän suorituksia? –Kivaa!